Tämä kiirastortai oli niin touhukas, että hitaampia olisi varmaan heikottanut. Mutta ei eskareita, joilla hommat sujuivat hienosti. Ensin aamulla Pekka antoi kirjastoautossa kk-merkin maltista, että se on kuulkaa mukavuustunti taas tienattu. Sitten kipaismme eskarille ja pyöräytimme uuniin kypsymään keikauskakun, jonka koristeeksi laitetut tölkkikirsikat tosin hiukan epäilyttivät osaa leipureista… -Kamalan makeita -Ihan kuin liian sokerista karkkia …
Eskarit huomasivat heti aamulla taululta, että päiväjärjestys on nurinkurin. -Miksi liikkasali on vasta viimeisenä? -Keksittekö itse? -Kun tulee ne vieraat Niinpä. Selvähän se, ettei Eemin-vauva voi tulla kylään kesken jumpan. Eikä ruokailun aikaan. Ja iltapäivällähän tämä on varmasti päiväunilla. Otetaan siis päivän eskaritähti pramille heti, että ollaan valmiina, kun ovella kolisee. -Minua jännitti illalla. Tuntui …
Huomenna eskarilla on ”vauvanäyttely”, jolloin saamme kylään ihanan Hilkka-äipän, Eemil taaperonsa kanssa. Hilkkahan on ilahduttanut meillä eskariryhmiä ennenkin vierailullaan, joten häntä tuskin jännittä, mutta mitenkäs on eskareiden laita… -Lattialla ei saa olla mitään pieniä, ettei se tukehdu -Eikä paperia. Se voi syödä ne. Tässä kohtaa joku huomauttaa, että Hilkka on se aikuinen…Hilpeää! Mitä sitä nyt …
Koulunpuolella oli tänään pienesti henkilökuntavajetta, joten yya:n hengessä täti lupautui hoitamaan välituntivalvonnat. Ajankohta sopi nimittäin täydellisesti eskareiden vuotuiseen ”kerkeä välkälle”-talvipukeutumisharjotukseen. Koulutakseista jäätiinkin siis pihalle odottelemaan ja eskarille kirmattiin vasta kellon soidessa. Sitten aamutuokio ja päiväntähtiesittely ja taas välitunnille. Syömään ja välitunnille. Pienesti omia hommia ja pyhäkoulu ja välitunnille….Hyvin sujuu ja kivaa on, mutta entäs jos …
Voi luontoäidin lujuustesti sentään. On eskareiden hiihtokauden päättävä laturetkiaamu ja yöllä on lumi tuiskuttanaut ladut täysin kadoksiin. Mutta estääkö se meitä, ei tietenkään. Varsinkaan, kun jokaisella on kotoa matkassa mehevät eväsleivätkin. Liivit päälle, sukset jalkaan ja kynnysjono lähtövalmiuteen. -Muistitko repun? Hilpeää. Ja kyllä, sen täti nosti ensimmäiseksi portaalle, sillä eihän eväitä tohdi matkasta unohtaa. Ja …
Kummallista. Yhtäkkiä sitä huomaa, että eskarit ovat kasvaneet isoiksi. Niinkuin tänään kirjastoautossa, ei siinä juuri tätiä tarvittu mieleisten kirjojen etsintään ja lainaamiseen Pekalta. Eikä malttiinkaan, mitäs sitä, kun homma pelittää. Ja syksyllä olivat askelmatkin melkein liian korkeita… Aamun hommana sitten laitettiin käyntii useampikin kasvututkimus. Ensimmäinen niistä oli ”Pertin perunatutkimus”, jossa Lyytikäisen perheen soppakattilalta pelastunut siloinen …
Nyt räjähti pankki. Niin suunnaton sählyriemu iski tänään eskareihin. Saimme nimittäin koululle vieraaksi Varkauden Tarmon salibandyporukasta Samun ja Miikan, joiden hieno asenne ja rakkaus lajiin tarttui eskareihin, kuin purkka tukkaan. Arvatkaas vaan miten mahtavaa on ottaa OIKEA maila ja saada pallonkuljetukseen opastusta ja kannustusta OIKEILTA pelaajilta. Ja sehän nyt oli vasta alkulämmittelyä verrattuna pelaamiseen. Ensin …
-Mitäs sen tietää, että joku on elollinen? -Niinkun luulee, että se on kuollu, mutta ei olekaan -Se liikkuu -Se haistaa -Se on silleen elossa Tämän päivän teema lähtee aukeamaan heti ja helposti. Paitsi: onko aurinko elävä? -Tuoli ei ainakaan ole -Miksi? -Se ei syö -Eikä kasva (hihitystä) Piirretään siis tyhjälle paperille oma käsi ja kirjoitetaan …
NARISISSIN SIPLIT HETI MUTLAAN!!!!!!! T: PP • Niin luki aamulla isolla eskarin taulussa ja heti eskarit keksivät, että mehän on unohdettu kokonaan se Hollannin paketti. Että istutusasia pitää hoitaa ensitilassa. Ja ilo ja riemu sentään, ketkäs ne istuivat keskellä pöytää: Pertti ja Doraemon shakkia pelaamassa. -Nää on kyllä aika oudosti nää nappulat niillä -Missä on Pikkuinen? …
Lautapeli ovat mahtavia. Varsinkin, kun voi pelata sitä kotoa tuotua suosikkia kavereiden kanssa. Tänään tutustuimme peräti yhdeksään sellaiseen peliin, joita ei eskarilla ole, noppepeleistä korttipelien kautta muistipeleihin. Joista kaikista saimme tietysti omistajansa antaman esittelyn, jonka lisäksi tutkimme vielä kansiin painetut soveltuvuudet: minkä ikäisille, montako pelaajaa ja arvoitu kesto. -Tässä on 3-99 -Melkein sata! Voi ilo …
Kyllä hyvää kannatti odottaa. Aamuaurinko helottaa Kurjalan taivaalla ja juuri aurattu kenttä kutsuu eskareita luistelemaan. Kiireesti siis kirjastoautoon, että päästään kummien kokoamalle tehtäväradalle. Ja hei huikeaa,miten hyviä rasteja isot ovat keksineetään: on palloviestiä, nopanheittoa, keilarataa, laukomista, pujottelua, hippaa ja hernepussinheittoa sakkokierroksineen. Ja entäs kummien asenne ja kannustus, ”Hyvä!”, ”Ei haittaa, yritetään uudestaan”, ”Tarviitko apua?” kuuluu …
-Mulla on jo neljä merkkiä passissa toteaa päiväntähti rennosti aamutuimaan. Kyse on tietystikin eilisestä perheliikuntapassista, jota on tunnuttu täyttäneen aktiivisesti muuallakin. Painaa, painaa, jaksaa, jaksaa…Myös eilisen läksyt on muistettu tehdä,joten leimoja satelee suoritusmerkiksi. Sitten ääneen päästetään päiväntähti, jolla on mukanaan melkoinen pino jänniä valokuvia. Melkein ekana on.. -Kyösti Albin!!(*monta) Toden totta. Siinä Takaloikka seistä tölmistää, …
Voi räkä. Aamun harmaa taivas mättää vettä tuulilasiin ja kaukalossa on lunta nilkkaan asti, se siitä kummiluistelusta. Onneksi loppuviikoksi on luvattu pakastuvaa ja kentänauraaja Hannu lupaa sipaista silloin jään sileäksi. Josko kolmas kerta toden sanoisi…Otetaan siis aamusta haltuun aakkosjunan 15. kirjan, joka on P. -P niinkuin Pertti! Niinpä. Eskareista sietäisi mokoman siipiveikon jo alkaa kotiutua, …
-Löytyikö Pertti? -No ei näkynyt -Eikö ees siellä Espanjan tullissa? -No ei. Eikä eläintenpelastuskeskuksessakaan -No missä ne sitten luuhaa Niinpä. Hiihtoloma on takana ja alkamassa eskarivuoden viimeinen neljännes, mutta apuope kavereineen on yhä katseissa…Saranatkin uupuvat yhä ja kohta on maaliskuu puolessa välissä ja ….apua papua, aika laukkaa ihan liian lujaa! Vaikka lujaa on tunnuttu menneen …