Yleinen

Sählyriemua!!!!

21.03.2018, Heidi

Nyt räjähti pankki. Niin suunnaton sählyriemu iski tänään eskareihin. Saimme nimittäin koululle vieraaksi Varkauden Tarmon salibandyporukasta Samun ja Miikan, joiden hieno asenne ja rakkaus lajiin tarttui eskareihin, kuin purkka tukkaan. Arvatkaas vaan miten mahtavaa on ottaa OIKEA maila ja saada pallonkuljetukseen opastusta ja kannustusta OIKEILTA pelaajilta. Ja sehän nyt oli vasta alkulämmittelyä verrattuna pelaamiseen. Ensin jaetaan joukkueet ja liivit, sitten on vuorossa suojalasit

-Sä näytät ihan hassulta

Nooooo….Napataan kiireesti kuva jokaisesta pelaajasta omalle muistitikulle talletettavaksi. Sitten. Keskialoitus. Lavat ovat lattiassa. Hiljaisuus laskeutuu saliin. Samun pilli soi ja eskarit syöksyvät pallon perään.  Vetoja. Kuljetuksia. Huteja. Vaihtopenkillä ei meinata pysyä pepuillaan. Kulmassa väännetään ankarasti. Ja maali! Vaihdetaan tuoreet pelaajat kentälle ja taas mennään. Hommassa elää satasella mukana joka ainoa ja kannustus kaikuu. Mahtavaa!

Eskareiden vuoro hujahtaa, mutta kyllä siinä ehti jo hyvin hiki ja jano tulla. Pyydetään sählyopet vielä mukaan loppuhyppyyn ja ensimmäisen kerran eskarit  ovat täysin yksimielinen huudosta:”Hyvä sählytunti!” Ja sitä sen on kyllä täytynytkin olla, niin innostunutta porukkaa eskarille palaa.

-Se oli kivaa! (toteaa tyttö silmät iloa loistaen, vaikka vielä lähtiessä piti hommaa ihan tylsänä)

-Tulispa ne toisen kerran

-Se oli kiva, kun ne neuvo ja auttoi siinä pelissäkin (lapsilta ei ollut jäänyt huomaamatta tuomarin pieni tasoittava peliote, heh heh)

-Se oli parasta, kun sai lämästä TÄYSIÄ

-Se Samu on helppo muistaa, mutta Miika on aika vaikea nimi. Muistaa.

-Millon meillä on taas lastenparlamentti?

-Huhtikuun parlamentti on ensiviikolla

-Minä esitän, että pelataan sählyä

-Mä kannatan (*monta)

Mitä tähän täti osaa muuta sanoa, kuin ISO KIITOS VARKAUDEN TARMOLLE. On kunnioitettavaa ja arvokasta, että tarjoatte näin lajikokemusta lapsille, ja myös tänne maailmanääriin. Ja te sählyopet; oli mukava seurata, kuinka aidon kiinnostuneena katsoitte lasten tekemisiä ja annoitte yksilöllistä ohjausta. Ei se aina ole niin helppoa keksiä, että minne se käsi pannaan ja miten päin, mutta yhdessä homma lähtee sujumaan. Myös vilpitön kannustuksenne oli tarttunut monen lapsen korvaan, ihan parhaita muistijälkiä liikkumisen ilosta pienille ihmisille. Kiitos siis vielä kerran teille ja tsemppiä kevään koitoksiin!

 

Tänään päivä oli kyllä siitä kummallinen, että suuria positiivisia tunteita koettiin monessa muussakin asiassa. Ensin hiihdossa kaikki saivat itse sukset jalkaan ja suoriutuvat rivakasti kentän ympäri, innokkaimmat peräti kolme kertaa. Siis sovitut maksimit.

-Oisin mennyt viisi, jos ois saanut

Seuraavaksi onnistumista koettiin piirustuskilpailua varten tehdyissä pääsiäismunissa, joista tuli aivan mystisen hienon erilaisia kaikista. Mitä varmasti kuvaa parhaiten se, ettei kukaan osannut sanoa suoralta kädeltä mitään niistä parhaaksi. Koska kaikissa niissä on joku huippujuttu.  Ja sitten vielä päivän lopuksi seikkailu parin kanssa Oppi ja Ilo-sivustontehtävissä, sai ilmoille kajahtamaan monta monitusta jes-huudahdusta. Tämä oli siis päivä, isolla P:llä.

 

Ai niin, vielä piti kertoa päiväntähdestä, joka tänään herkistikin meidät aika lailla, olihan esimerkiksi tämän äippäliinin kertoma muisto lempinimestä “Titiuu” tosi kaunis. Samoin kummitädin häät  ihanine hameineen. Ja valokuvista löydettiin myös mainio elollisuuden ja kasvun mitta, otos otoksselta kasvavaa otsatukkaa seuraamalla. Mutta mikähän rakas esine tähtösellä oli esiteltävänään…

-Varmasti petsi(*monta)

Sehän se, suloinen pieni pingviini jäätelökoneessaan. Ja omistajalleen silminnähden aarteiden aarre. Kiitos kotiväelle kaiken hyvän ja kauniin jakamisesta kanssamme.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana bolognese-kastike, spagetti ja vihersalaatti

 

 

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *