Yleinen

Viimeinen mukavuustunti

28.05.2018, Heidi

Aina ei tarvita suuria, että tulee iloinen fiilis. Tänään vietimme eskarin todennäköisesti viimeistä mukavuustuntia (eskareista ei näet ole täysin mahdotonta, että he saisivat vielä kahdeksan merkkiä kokoon kolmessa päivässä), joka oli sisällöltään ”päivä ihan pihalla”. Aamulla siis hoideltiin koko koulun aamunpamaus, jossa käytiin läpi huominen luokkaretki ja sitten kiireenvilkkaa omiin hommiin ulos. Ensin pystytetään teltat, levitellään lakanat nurmelle ja viritellään verhokatokset vuorimäntyyn. Sitten haetaan eskarilta omien lelupäivänlelujen lisäksi lisää leluja. Kaikki ehditään saada juuri valmiiksi, kun koululaiset pääsevät välitunnille, tulosta ihmettelemään.

-Mitä te teette?

-Meillä on ulkomukavuustunti, koko päivän.

-Tuleeko teille kilpikonnatkin?

-Tulee iltapäivällä. Kunhan ensin lämpiää.

Mutta jo välkän päätteeksi tulevat 3.-4.luokan oppilaat, joiden kanssa vuorossa on peli/leikkitunti. Hilpeää, pikkuisen lämpimähkössä teltassa käydään kiivasta vääntöä shakin ympärillä…

-Ope. Eikö olekin tämä lähtetti?

-Ei ole. Se on ratsu!

-Te pelaatte nyt nykyshakkinappuloiden edeltäjillä. Eskarit tuntevat ne. Silloin laudalla ratsuja olivat nämä hitaat sotanorsut ja nopeampia lähettejä taas nämä hevoset ratsastajineen. Ja kuningatarta ei ollut ollenkaan, vaan tämä pelkkä visiiri eli neuvonantaja.

Toisaalla taas petsit ovat päässeet huvipuistoon, kun leikkijät vievät niitä milloin liukumäkeen ja milloin keinumaan. Ja viileässä varjossa on puolestaan keppikeppakahvila. Tunti kuluu joutuin ja pilli soi. On aika loppuhypyn: Hyvä mukavuustunti! Varsinkin, kun sen päätteeksi pääsee oman koululaisen kanssa vieretysten ruokalaan syömään.

 

Iltapäivällä otetaan konnat aurinkoon ja jatketaan omia hommia. Niin ja vedetään ”valelehteä”, muistattehan leikin, jossa piharatamonlehti kertoo mukamas kumpiko on päästänyt suuremman lööperin. Luemme myös puunvarjossa köllien kirjan karhun kirjastosta sekä tutkimme luontoa suurennuslasein ja luupein. Mihin liityen

-Tähän tulee tälleen sellainen kuuma alue..

-Polttopiste. Se on sen nimi. Mutta muistathan olla aina tosi varovainen polttopisteen kanssa, siihen pitää olla ihan yhtä tarkasti aikuisen lupa, kuin tulitikkuihin. Nimittäin varsinkin kuivassa maastossa polttopisteestä voi oikeasti syttyä tulipalo.

Eikä kilpikonnien kilpeenkään saa kohdentaa vahingossakaan polttopistettä, joten käytetään omaa varjoa suojakilpenä. Hoituu. Iso peukku siitä. Ja taas on aika pillin kutsua porukka koolle, tällä kertaa tavaroiden raivaukseen. Miten ne aina hujahtavatkin erityisnopeaan nämä mukavat päivät…

-Ja huomenna on luokkaretki

-Jee(*monta)

-Saako ottaa oman puhelimen?

-Saa, mutta siitä on itsellä vastuu, koska sitä ei voida alkaa mistään etsiä. Ja kuulokket pitää olla kanssa.

-Minä en ainakaan ota, kun se kuitenkin häviää johonkin

Ääneenpohdiskelijan tuntien, varsin hyvä ja tarkka arvio eskari-ikäiseltä.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana siskonmakkarakeitto, juusto ja ruisleipä

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *