-Mihin…
-Mitä?
Hämmennys on ilmeinen, kun tuttu aamutuokiotaulu on seinäkalenteria lukuunottamatta tyhjä. Mutta se on sitä tarkoituksella, sillä meidän on aika alkaa työstää tärkeää asia
-Minä olen kerännyt siitä jutut mukaani. Katsos, kun te kirmaatte kesälomalle, minun on aika laittaa kuntoon uusi eskari, Timolassa. Ja tänne tuleva uusi ope laittaa tauluille omat asiansa ja juttunsa. Kun kaikki opetavat vähän eri tavalla…
Ilmeet ovat vaikeasti tulkittavia, mutta hiljaisuus pohjattoman syvä. Ja mikä tämän ryhmän kohdalla on oudointa, kukaan ei kysy mitään. Avataan siis aamu ja otetaan leluesittely sekä luetaan yökyläilijöiden tarinat. Sen jälkeen aloitetaan omat hommat…ja annetaan asian hautua.
Onneksi päivään mahtuu hilpeä nelijalkaisvierailu, kun ruokailun jälkeen koulunpihaan pöristää traktori, lavallaan karsinassa ilmielävä vasikka! Näreekkölän tilalta on tultu vuotuiselle kevätkirmaukselle, eikä Piparminttu-ammua ehditä saada edes riimuun pihalle, kun ensimmäiset ehtivät jo kysymään, että saako suurisilmäistä laikkukylkeä silittää ja rapsuttaa. Saahan sitä, tosin tähti itse on hiukan hämillään uudesta tilanteesat ja pyrkii liikkumaan lähinnä peruutusvaihteella. Ymmärtäähän tuon, tottahan toki.
”Minkähän ikäinen tämä vasikka on?” Marjatta-emäntä arvuuttaa ja käy selväksi, että tätä vierailua on totisesti odotettu, niin nopeasti oikeat vastaukset kimmahtavat yleisöstä. Kolme viikkoa ja noin iso, eräs eskari hämmästelee ja lisääh ämmästystä herättävät emännän kertomat faktat lehmistä, joissa kaikenlaiset mittasuhteet ovat SUURIA…vasikka juo ÄMPÄRILLISEN eli 10l maitoa päivässä, hyvästä mammalehmästä voidaan lypsää jopa 70 litraa maitoa, yhdelle lehmälle ruokaa tarvitaan KOTTIKÄRRILLINEN ja rapiat päälle kerralla jne. Eikä paikkaansa pidä tippaakaan luulo, että maitotilallinen voisi vain käyskennellä rennosti pelloilla heinänkorsi suussa, sillä navetan aamu alkaa jo kuudelta lypsyllä ja päivän mittaan on hoidettava monenlaista oheispuuhaa, kunnes on jo iltalypsyn aika. Ja lehmät on tietysti hoidettava joka päivä ja ympäri vuoden.
Eskareiden rivissä kihisee
-Se näyttää ihan lehmältä
-Sehän on lehmä
-Minä en ole ikinä nähnyt lehmää näin läheltä
-Minä olen, kun meillä on niitä.
Eskareilla on myös kysymyksiä Marjatalle:
-Onko se vasikka ikinä karannut? ”Piparminttu ei ole, mutta joka kesä karkaa joku. Yleensä vielä myöhään illalla, mutta ei siinä silloinkaan muu auta, kuin lähteä etsimään.”
-Paljonko vasikka maksaa? ”Se riippuu mm. jalostukseen liittyvistä asioista, mutta Piparmintun saisi 100 eurolla”. (Eikä! Täti tahtoo vasikan…mutta isi L ei taatusti tahdo. Eikä se sitä paitsi mahdu kyytiinkään…”Onkos sinulla peräkoukkua? Pannaan se siihen kiinni” lohkaisee mukana oleva nuori-isäntä Janne ja virnistää leveästi. Se olisikin kaikkeen tottuneessa korttelissamme uusi kokemus, kun täti ulkoiluttaisi Tojon perässä vasikkaa…hilpeä hajatelma!)
-Montako lehmää teillä on? ”15”
-Minkä nimisiä lehmiä teillä on? ”…….” Oi joi, nimiä on niiiiiiiin paljon, ettei täti muista niitä tähän millään. Paisti Miina Äkkijyrkän! Käy myös ilmi, että kaikki syntyvät vasikat Suomessa nimetään vuosittain samalla alkukirjaimella eli kun nyt on menossa P, nin ensikevään vasikat alkavat R:llä. Jos ei siis Piperminttua,niin ehkä Rosmariini…
Vierailijat ovat varanneet vielä loppuun yllätyksen: kaikki yleisössä saavat kotiinviemisiksi lehmävihkon, kynän, avainnauhan ja purukumia, jota on lupa ”märehtiä” heti, jos pieni hupsuttelu sallitaan. Lämmin kiitos Marjatta, Janne ja Maria virailusta, mahtavaa, että saimme kokea kanssanne palan maaseutua terapeuttisimmillaan: kaikki yhdessä, kaikin aistein ja ihanan asian ympärillä.
V& I mukavaa vkonloppua kaikille toivottaa Heidi
Ruokana kalakeitto,maksamakkara,kurkku ja ruisleipä