Yleinen

Keväänihmeitä

22.03.2018, Heidi

Kummallista. Yhtäkkiä sitä huomaa, että eskarit ovat kasvaneet isoiksi. Niinkuin tänään kirjastoautossa, ei siinä juuri tätiä tarvittu mieleisten kirjojen etsintään ja lainaamiseen Pekalta. Eikä malttiinkaan, mitäs sitä, kun homma pelittää. Ja syksyllä olivat askelmatkin melkein liian korkeita…

Aamun hommana sitten laitettiin käyntii useampikin kasvututkimus. Ensimmäinen niistä oli “Pertin perunatutkimus”, jossa Lyytikäisen perheen soppakattilalta pelastunut siloinen peruna suljettiin tyhjään kenkälaatikkoon, jossa oli vain kolikonkokoinen reikä kyljessä. Ja laatikonkansi teipattiin tietysti kiinni, ettei vaan kukaan pääse manipuloimaan tuloksia. Sitten arvioidaan.

-Voiko peruna osata kasvaa ulos tästä laatikosta?

2 vastaa Ei ja 7 Kyllä.

-Ja montako päivää siihen mahtaa mennä?

Arviot ovat melkoisen optimistisia ja vaihtelevat 2-11 päivään. Seuraavaksi laitetaan vesilasiin hammastikkujen varaan  kasvamaan porkkanankanta. Jälleen arvioidaan ja nyt kaikki ovat varmoja naatin varmasti alkavan vihertää. Aikaa tähän arvoidaan kuluvan 3 pvää – vuosi. No niin, nyt sitten annetaan vain ajan kulua.

 

Iltapävällä saimme vieraaksemme jälleeen ortodoksiopettaja Annikan, jonka mukana saapui myös odotettu isä Bogdan. Tämä uusi tuttavuus on eskareista selvästi kiehtova, niin tarkkaavaisina iloiset silmät mustakaapuista miestä killittävät. Isä Bogdan kertoo aluksi, ettei suomenkieli ole hänen äidinkielensä ja pyytää, että yleisö huiskuttaa, jos puheesta jokin jää epäselväksi. Tämähän sopii. Sitten hän esittelee ikonia Jeesuksesta ratsastamassa Jerusalemiin, mutta ei suinkaan ala kertoa kuvasta kaikkea itse, vaan haastaa yleisön täyttämään aukkokohdat. Hän kertoo myös hyvin selkästi ortodoksisesta pääsisäisperinteestä ja siunaa sitten kaikki esitteasetetut virpoma vitsat. Ja juuri siihen liittyy se, mikä eskreista on ihan hirmuisen hienoa ja mahtavaa

-Se laulu oli parasta. Kun se isä…mikä se oli…???

-Bogdan

-Niin, kun se lauloi

-Niin oli. Minäkin tykkäsin siitä. Se kuulosti ihan semmoselta kirkkohommalta.

Ja se kun se lauloi sillä….mikä kieli se oli?

-Romania

-Niin. Se kuulosti tosi hienolta.

-Totta. Mikä siinä teistä kuulosti niin hinosta?

-Kun se ääni meni silleen…(käsi tekee rauhallista aaltoilevaa liikettä)

Musiikilla on kummallinen voima, se kun kykenee yhdistämään ihmiset, yli vaikka millaisten kulttuuri-ja kielimuurien. Ja sekin on taitp, että osaa poimia sopivat sanat hetkeen, kuten tänään isä Bogdanin herkkä lähestymistapa arkiseen risukasviimme pajuun, jonka oksaa suuressa kädessään käännelleen tämä toteaa sen olevan meidän luontomme ensimmäinen kukkija, palmunlehti, johon jo näin hankienkeskellä Jumala puhkaisee hentoisia kissoja paljaita oksia koristamaan….

Lämmin kiitos siis Annika ja isä Bogdan vierailustanne, hetki ole meille isosti mieleinen!!!!

 

Päivän lopuksi otetaan viimeinen hiihtoharjoitus ja nyt onkin monenlaisia yllätyksiä luvassa. Ensin on riemua, kun kaikki saavat itse sukset jalkaan Sitten iskee epäusko

-Tää tarttuu pohjiin kiinni!!!

Voi dääm, sellaista se on nuoskaantuvan lumen kanssa. Mutta ei nuska ihan kaikkia harmita

-Nyt pääsee mäen ylös helposti, kun ei luista yhtään

No, kaikki pääsevät matkaan ja viimeisestä harkkakierroksesta suoriudutaan kunnialla. On vuorossa seuraava ilo: viimeisetkin ryhmästä oppivat irroittamaan sukset itse. Jalkaan ja pois, ihan jokainen. Päheetä!!! Se meinaan tarkoittaa sitä, että huomisen laturetken jälkeen saattaa eskareille napsahtaa melkoisen hyvät hiihtotodistukset… On se kuulkaa superhyvä, että reissulle saa ottaa mukaan oman eväsleivän kotoa, niin voimat riittävät varmasti….

 

V&I  Heidi

Ruokana limekala, perunamuusi, vihersalaatti ja sekaleipä

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *