Yleinen

Lomaltapaluu

12.03.2018, Heidi

-Löytyikö Pertti?

-No ei näkynyt

-Eikö ees siellä Espanjan tullissa?

-No ei. Eikä eläintenpelastuskeskuksessakaan

-No missä ne sitten luuhaa

Niinpä. Hiihtoloma on takana ja alkamassa eskarivuoden viimeinen neljännes, mutta apuope kavereineen on yhä katseissa…Saranatkin uupuvat yhä ja kohta on maaliskuu puolessa välissä ja ….apua papua, aika laukkaa ihan liian lujaa! Vaikka lujaa on tunnuttu menneen lomallakin.. On ilo katsoa, kuinka jokainen eskari vuorollaan lähes pomppii ryhmän eteen kertomaan, että mitä kaikkea on lomalla puuhaillut: on lasketeltu, moottorikelkkailtu, laivaristeilty, kyläilty, pelattu, oltu lumisotaa, käyty pilkillä, tehty uimahallireissuja…kaikkea ihan mahtavaa. Ja millaiset ovat omat arviot loman onnistumisesta asteikolla 5 superhyvä – 1 ihan huono…pelkkää 5 pukkaa.

 

Ulkoilulla leikki on päivän teema. Rekat ovat tänäänkin kovalla käytöllä kuljettaessaan lumilohkareita poikki pihan ja auratessaan paluumatkalla uutta nopeampaa väylää kohteiden välille. Vuorimännyssä taas roikkuu parikin 0-vuotiasta apinaa sekä sininen pingviini ja sateenkaarenvärinen orava, 0-vuotiaita hekin. Mutta toisin kuin apinat, orava ja pingviini osaavat taikoa ja lentää.  Kyllä ihmiselle suotu mielikuvitus on sitten suuri lahja!

 

Iltapäivällä seurakunnan Sari tulee pitämään pyhäkoulun, jonka aiheena on ihmisen erityisyys. Ja aivan erityisen erityisesti kädet, joilla me jokainen voimme saada halutessamme aikaan paljon hyvää. Ja tietysti pahaakin. Tutkitaan siis hetki omia ja sitten vierustoverin käsiä…

-Minun on ainakin pienemmät

-Eri väriset

”Oletteko te saaneet koskaan apua?” Sari kysyy ja heti ponnahtaa käsiä ylös. Apua on saatu luistinten ja villasukkien kanssa, monoissa, pukemisessa, sukkahousujenlaitossa, siivouksessa…”Entäs oletteko te antaneet apua?” Sari jatkaa, mutta tämä onkin selvästi vaikeampi haaste. Eskareille ei tule sitten kartakaikkisesti mitään mieleen…Olette te, ihan jokainen ja takuuvarmasti, täti tietää. Mutta Sarilla on vielä kolmaskin kysymys: ”Vieläkös te keräätte niitä juttuja?”

-??????

-Ai kk-merkkejä?

No totta maar me kerätään!

Sari haluaa antaa kk-merkin tänäänkin ja perustelee sitä sillä, että ryhmä maltaa aina kuunnella ja olla tosi rauhallisesti, ilman muurahaisia housuissa, mikä on kyllä ihan totta. Sama näkyy nimittäin myös oman maltin mittareissa, joihin kolmosia ropisee, kuin perunoita laariin. Hyvä eskarit, se alkaa pian siis olla hallussa koululaisen tärkein taito! Ja kiitos Sari taas lämpöisestä ja lapsilähtöisestä vierailusta.

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana porkkananapit, perunat, yrttikastike ja kreikkalinensalaatti

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *