Marraskuun luontoikkunareissulla tehtiin yhdessä käytännön havainto. Päivänvalo ei enää riitä kameralle, vaan salama syöksyy esiin joka otolla. Muutoinkin metsä on kalsea ja märkä, suhiseva puhiseva tuuli repii ja ravistaa puita. Sitten… – Täällä on luu – Näytä – Niin on. Minkähän se on? – Oisko dinosauruksen? – Tai entäs, jos joku ihminen on tullut tänne …
Eskarivuodessa on syytä olla ainakin yksi virallinen laiskottelupäivä. Meillä se on nimeltään HämäränHyssy. Silloin mennään niiiiiin rennolla otteella aamusta alkaen, että eskariin saa tulla ihan yöpaidassa ja tyyny & unikaveri kainalossa. Ja itse eskarilla ei viitsitä sytytellä valojakaan, vaan repuista kaivetaan otsa- ja taskulamput mytyisiin majaleikkeihin. Sillä majojahan pitää olla, että voi kaverin kanssa vaikka pötkähtää pitkäkseen ja lueskella yhdessä joululelulehtistä… …
– Siellä on jotain…(Pertti-pöllön katosta roikkuvassa lintuhäkissä) – Se on raidallinen….varmaan joku karvainen eläin… Aamu lähtee käyntiin sellaisella säpinällä, että luulot pois. Edes kirjastoautoon ei voida lähteä, ennen kuin tarkistettu häkki. Jakkaralla siis kattoon ja kurkistus: tötterölle kierretty kirje. Ja siinä ihan höperöitä juttuja. Kuten… ” Minä seilasin laivalla yli meren hedelmälaatikossa ja se mies, joka …
Tänään hammashoitaja Päivi Torvinen saapui Kurjalaan kertomaan hampaiden päivittäisestä hoidosta. Aamun ensimmäisellä tunnilla hän esitteli eskareille sekä 1.-2. lkan oppilaille jättimäiset hampaat, joita pääsi myöhemmin ihan itse harjaamaan. Esillä oli myös kiinnostavia kumimuotteja havainnollistamassa, kuinka se rautahammas oikein maitohampaan tieltään pois pullauttaa. Tutuksi tulivat lisäksi kruunu, hammasluu ja ydin. Eskareilla oli puolestaan hammashoitajalle monia omakohtaisia kokemuksia ja tietoja …
– Mikä on rutiini? Hyvä kysymys. Aikuisten maailmassahan hommat menevät helposti hulinaksi, kun vaikka puhelin unohtuu kotiin, avaimet ovat hukassa tai auto tekee tenän. Siinä käyvät äkkiä isot ihmiset sellaisilla kierroksilla, ettei meinaa mittari piisata. Muutos arkirutiinissa saattaa paiskata koko päivän täysin väärille raiteille ja ihmisen huonolle tuulelle. – No, rutiini on sitä, että on totuttu tekemään …
Koulun ruokalassa jokainen eskari istuu omassa pöydässään ja odottaa työskentelyn alkua. Ilmeet ovat miettiväiset. ”Tämä on koulutesti”, joku ilmoittaa vakavana. Eihän nyt toki, kyseessä on KPT eli kontrollitu piirrostarkkailu, jossa havainnoidaan mm. lasten ryhmätyöskentelytaitoja. Kelto Minna ohjeistaa eskareita vielä kuuntelemaan oikein tarkasti ja sitten mennään. Ja hienostihan se lähtee sujumaan, kynät suhisten paperille piirtyy pyydettyjä asioita. …
– Miinus!!! Ilo voi syntyä niin pienestä. Digitaalinen pakkasmittari osoittaa – 0, 2 astetta, joten pakkasenpuolella ollaan: ei siis kurahousuja tänään kotaretkelle. Sen sijaan tarvitaan turvaliivit ja rutkasti malttia, onhan Kurjalanraitti kuljettavana ensikerran talvisissa oloissa. Matkaan selvitään ennätysreippaasti ja pian kylätalonpihapiiri ottaa jo saapujat vastaan, valkoiseen pehmoiseen pumpuliin käärittynä. Sipaiskaa siivillenne lumienkelit, kerrankin on …
Tänään otti koville. Itkuksi asti. Eskareiden tiistaina pakertamat lumityöt olivat aamulla vielä kaikki ehjiä, mutta päiväulkoiluun mennessä hajalla joka ikinen. – Minä näin, kun se potkaisi mun lumihevosta….ihan päähän No, jutustellen ja tuumaillen asiat selviävät. Oli vissiin ollut liikkeellä väärää tietoa, kun koululaiset olivat luulleet eskareiden rikkoneen heidän teoksiaan. Ja kyllä nollakelilläkin oli varmasti ainakin osittain …
Voi vekkulit vesipedot sentään! Olipa iloinen uimahallireissu. Ihan niiiiiiiiin iloinen, että kiitosten paikka sen mahdollistumisesta on syytä laittaa heti tähän alkuun: koulukummit, te huolehditte mallikkaasti eskareiden bussimatkoista / Marja-ope, olit hyvä ”etunenä” jonollemme ja autoit muutoinkin hommista selviytymisessä / Riikka ja Eki opet , teidän silmät olivat oikea valvonnan tehotiimi / Anu ja Leena, muonitus täytti massut pullolleen / …
Tänään työstimme kaksi matikkatarinaa: Tuhman jussin 4 ja Miljan vaikea 5. Tuhman Jussin tarinassa ilkkujat saivat pitkännenän, kun pöljänä pidetty Jussi pyöräytti kaivatun numeron näppärästi ja ohimennen jäätelötikuista. (ja me tietysti toteutimme saman konkreettisesti perässä) Miljan tarinassa kysymys olikin sitten koko matematiikan tarpeellisuudesta. Eskareilta ei vienyt montakaan repliikkiä hoksata millaisia haasteita seuraa, kun vannoo voivansa olla käyttämättä matematiikkaa kokonaisen päivän: kellonajat, …
Arvoisa yleisö, tänään ”kuka kukin on”-tentissä prässätään Verson taidekasvattaja Minnamaria: lempiväri, lempiruoka, lempieläin, lempimuoto… – Mikä on sun erityistaito? – Hymm…Jaa…Öööö…erityistaito…minä olen aika hyvä hassuttelemaan….joo…tiedättekö, minä olen sellainen klovni….niin kuin pelle. Oikeasti. Minä käyn sairaalassa ilahduttamassa lapsia.. Ajatella, että jollekin ihan maksetaanpelleilystä….Vielä muutama varmentava kysymys sekä eskareiden pyynnöstä lauluesitys vieraalle: ”Metrolla mummolaan”. Nyt ollaan valmiit …
”Monen mutkan takana, on meillä koulu mukava….” trubaduuri Jarkko Kinnunen kajautti ensitahdit Kurjalan koulun omaan lauluun. Ja mikäpä oli kajauttaessa, niin oli osuvasti leppeään melodiaan siirtyneet oppilaiden ajatukset oman koulunsa erityisyydestä. Ja vähintään yhtä erityisiä ovat kyllä nämä oppilaatkin, laulamisen taidossa ja rohkeudessa! Taas sai täti nieleksiä suolaisia helmiä, niin kauniisti kouluyhteisön laulanta soi tunteiksi ja voimaksi. …
Musiikkimatkailu on mahtavaa! Tänäänkin pyörähdimme laulellen Helsingissä asti; bussilla, ratikalla ja metrolla. Ja kotimatkalle jokainen sai ottaa alleen vapaavalintaisen kulkupelin: liikkeelle lähti mönkijää, metsäkonetta, kirjastoautoa, trukkia, traktoria, rekkaa ja kauhakuormaajaa. Itse laulussa sitten laulettiin: ”Pois mummot ja vaarit alta, tie näyttää kapealta…”.. – Eihän vaan kellekkään tullut törmäystä?? – Eiiiii!!! (* monta) – Minä käänsin tälleen ja väistin tuolta metsänreunan …
keskiviikko 11.11.2015 Aloitimme aamun seurakunnan Sarin pyhäkoululla, jossa käsittelyssä oli kertomus tuhlaajapojasta. Nukeilla esitetty tarina oli kiehtova ja opettavainen, mutta aivan erityistä innostusta herättivät siinä rekvisiittana olleet rahat. – Onko ne oikeita? – Ei, nämä on vanhoja Viron kruunuja, eikä niillä voi enää ostaa. Oikeita tai ei, kertomuksen ydin tuli kyllä hyvin ymmärretyksi: Vanhemman rakkaus …