Yleinen

Pöllöilyn riemua

26.11.2015, Heidi

– Siellä on jotain…(Pertti-pöllön katosta roikkuvassa lintuhäkissä)

– Se on raidallinen….varmaan joku karvainen eläin…

 

Aamu lähtee käyntiin sellaisella säpinällä, että luulot pois. Edes kirjastoautoon ei voida lähteä, ennen kuin tarkistettu häkki. Jakkaralla siis kattoon ja kurkistus: tötterölle kierretty kirje. Ja siinä ihan höperöitä juttuja. Kuten…

” Minä seilasin laivalla yli meren hedelmälaatikossa ja se mies, joka laatikon satamassa lopulta avasi huusi: Voi Pertti! Niin, että kai minä tsitten olen Pertti.”

– Se on tajunnut ihan väärin. Höperö pöllö.

– Niin. Ei yhtään pelottava.

“Sen sataman nimi oli Heslinki.”

– Ei! Se tarkoittaa Helsinki.

“Olenko mikä ihmeen elävä? Minä olen Pertti.”

– Elävä on se, jos on silleen kuin me, että osaa kävellä

“Teippi tarttui pyrstööni, kun säntäsin karkuun teitä. Kolistelitte jo eteisessä, kun minä vielä töllistelin sitä pöhköä kissaa ikkunasta.”

– Sennan kissa! Se kävi silloin tuolla ikkunassa….

 

Kirjastoautossa Pekan palveluasenne voi vain ihailla, kun eskarit selittävät, millaista teosta tällä kertaa kaivataan: “Pöllökirjaa. Sellaista, jossa voi muuttua eläväksi.” Pelkkiä öllökirjoja ei löydy, mutta aika monta lintukirjaa kyllä. Ja lisää toimitetaan, jos näkösälle sattuu. Tiskillä odottaa myös pino viime viikon toiveteoksia: kivet ja mineraalit. Kiitosta vaan taas hyvästä palvelusta, kirjastoautossa on aina yhtä ilo asioida .

 

Iltapäivällä vuorossa olivat sitten ensimmäiset joulujuhlaharjoitukset yhdessä 1.-2.lkan oppilaiden kanssa, mutta siitäpä ei sitten hiiskutakaan sen enempää. Korkeintaan sen voi todeta, että paljon nähtiin iloa ja antaumuksellista osallistumista. Tästä jos mistä tulee aikanaan piisaamaan joulumieltä ihan kaikille ja kotiin asti vietäväksi…

 

Harjoitusten päätteeksi eskarit ottivat vielä salissa ensituntumat sählynpeluuseen. Siinä lattia vaan natisi, kun asetuttiin lavat vastakkain aloittamaan, kuljetettiin palloa, syöteltiin….eikä mailaa tietenkään nostettu polvea korkeammalle.

“Voidaanko pelata tätä uudestaan?”

“Joo,o. Hyvinhän sinä osasit, vaikka et ensin uskonut.”

“Niin, kun nämä on hyvän väriset nämä mailat. Minä en osaa ikinä pelata oikein niillä toisilla.”

“?????”

“Kun en tiiä, mihin pitää lyyvä.”

“Tarkoitatko, että tunnistat lavan väristä oman joukkueen?”

“Niin. Nää on hyvät.”

 

Välineurheilua voisi joku sanoa, mutta oivallus on kyllä osuva, isolla O:lla.

 

Huomisen Hämäränhyssyyn haukotellen ja venytellen valmistautuu  Heidi

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *