Voi vekkulit vesipedot sentään! Olipa iloinen uimahallireissu. Ihan niiiiiiiiin iloinen, että kiitosten paikka sen mahdollistumisesta on syytä laittaa heti tähän alkuun: koulukummit, te huolehditte mallikkaasti eskareiden bussimatkoista / Marja-ope, olit hyvä ”etunenä” jonollemme ja autoit muutoinkin hommista selviytymisessä / Riikka ja Eki opet , teidän silmät olivat oikea valvonnan tehotiimi / Anu ja Leena, muonitus täytti massut pullolleen / Tet-harjoittelija Alida, auttavainen asenteesi ja tekemisen into oli ihailtavaa. Kiitos siis kaikille teille, isolla peukulla!
Mutta kuinkas itse uimamaisterit päivätä selviytyivät? Sen kiteyttää yhden eskarin spontaaniin toteamukseen päivän päätteeksi: ”Oli kivaa. Ei ollut mitään hölmöyksiä. Eikä riitoja. Oli vaan kivaa.” Totta. Koko porukalla oli matkassa malttia ja tassuihin sipaistuna sen verran tahmaa, ettei ryntäilyä tai säntäilyä näkynyt askeltakaan. Myös uimaopettaja Petriä kuunneltiin tarkkaavaisena ja harjoituksia tehtiin kieli keskellä suuta. Ja harjoittelua jatkettiin innolla vielä vapaanuinnin aikanakin. Hyvä niin, onhan uimaan oppiminen aika monen eskarin oma oppimistavoite tälle eskarivuodelle.
Ja sitten loppukevennys. Uima koulu on juuri päättynyt ja…
– Oliko kivaa?
– Oli
-Annetaanko Pertille peukkua?
– Joo, isoa peukkua!!!!!! (*9)
Ja se kuulkaas onkin sitten niin iso peukku, että uimaopettaja loiskahtaa selälleen altaaseen! Iloisten hihkumisten saattelemana. Tätä tapausta muistellaan varmasti vielä pitkään.Kiitos Petri innostavasta opetuksesta, aika monta uimisenkipinää iskit tulille tänään.
Vesiliukumäkikoppari Lyytikäinen