” Urpo”, hihittää ensimmäinen esiintyjä ja pujottaa päähänsä karhunkorvia. ”Turbo” vieressä pähkäilee, että kuinka päähineeseen syntyneen solmun saisi avattua. Ja omista turvallisista eskarikavereista koostuvaa yleisö odottaa ja kihisee naurua, mukavasti. Hyvien lastenlaulujen erityistä antia onkin niiden rohkaiseva vaikutus lasten osallisuuteen. Kenenkään ei tarvitse jännittää esiintymistä tai miettiä laulutaitoa, saa vain heittäytyä mukaan. Ja siihen taas kummasti puhtia saa …
Pelleily on positiivista, sirkuksessa. Samoin hassuttelu on voimavara silloin, kun halutaan ilahduttaa ympäristöä. Mutta milloin siitä sitten tulee pöljäilyä? Tätä kysymystä pureskelimme eskareiden kanssa tänään, kun emme yksinkertaisesti ehtineet ruokailusta päivän tärkeälle välitunnille koululaisten kanssa. ”Mutta mehän tullaan tänne aina ekana”, joku pohtii. ”Niin ja keritään aina ulos”, toteaa toinen. ”Miksi nuo ei ole vielä syönyt?”, kysyy kolmas …
Kaikki tietävät hippaleikin, mutta kuka on leikkinyt muffinssihippaa? Tai spagettihippaa? Tänään se taas nähtiin, kuinka luova voi vain lapsi olla. Suit sait keksitään peli, säännöt ja uusi liikesarja toisen pelastamiseen. Ja mikä parasta, minuutin ideoinnin pohjalta syntyvä leikki on keksijälleen arvokas onnistumisenkokemus ja sen yhdessä toteuttaminen antaa koko ryhmälle isosti iloa. Muffinsit siis auki kääreistä ja …
– Pilkoppa vähän sitä pihviä.. – Miksi? – No, kun ei sitä voi kokonaisena suuhun työntää – En minä työnnäkään. Minä nakerran tästä ympäriltä… Tästäkin oivalluksesta huolimatta tartuimme tänään aterimiin oikein tositoimin. Keitettyjä perunoita pilkottiin porukalla kilon verran ja samalla huomattiin, että haarukka ja veitsi vaihtavat välillä jopa paikkaa, kulloisenkin tehtävän mukaan. Ja maltilliselta aterimien käyttäjältä onnistuu …
”Kel kel kel kel kel……”, sinne se kipusi mäelle kelto Minna, eskareiden äänenavauksena. Ja heti perään seurasi ao. henkilön visainen aamuhaastattelu, jossa selvitettiin mm. lempiruoka sekä porukalla yritettiin auttaa haastateltavaa keksimään oma hassuin taitonsa. Mutta kyllä haastattelun hykerryttävin anti kiteytyi loppukysymykseen: ”Mitä sinä teet työksesi?” Aika moni lapsi oli näet Minnan tavannut jossakin päivähoidon touhussa, mutta mitä hän oli ollut …
Nyt tuntuu syksyltä! Tänään satoi vettä sen verran rapsakasti, että oli aika käynnistää kumppari- ja kurahoususirkus. Miten lystiä iloisen kirjavalla sadekansalla olikaan pyöritellessään vanteita lätäköissä ja kerätessään vettä ämpäreihin! Mutta entäs sitten se sisälle lähtö ja riisuminen… Hetken muistelin kaiholla Linnanmäellä kesällä näkemääni kokovartalokuivuria, johon ihminen saattoi marssia sisälle kaikkine hyvineen….No, muutama rapakuukausi vuodessa sinne ja …
Leivonta. Kuinka paljon iloa ja oivallusta siihen sisältyykään. Malttia, matikkaa, kirjaimia, motoriikkaa, mietintää…lista on aivan loputon. Ja entäs huomaavaisuus. ”Ei kukaan voi syödä monta, koska muuten äideille ja iseille jää vaan vähän”. Totta. Tänään vanhempainillassa suunsa saavat sinisiksi myös isot ihmiset. Vähintään yhtä kivaa hommaa kuin leivonta, taisi olla iltapäivänkin puuha. ”Seuraavat dinotiskiin!” Siinä harja viuhui ja …
”Onko siellä eläviä mehiläisiä”, kuului huolestunut kysymys, kun tänään marssimme jonossa koulun saliin kuuntelemaan paikallisen mehiläistarhaajan esittelyä makoisasta elinkeinostaan. Ei onneksi ollut eläviä pörriäisiä, mutta kaikkea muuta niiden hoitoon liittyvää materiaalia oli senkin edestä. Ja mikä parasta, osaa pääsi käsin koskemaan ja hunajaa ihan maistamaan. Nyt me siis tiedämme, että mehiläispesässä jokaisella jäsenellä on omat huolehdittavat hommansa ja pistäminen on …
Luontoretki on aina yhtä jännittävä juttu. Mukaan tarvitaan tietysti ensiapulaukku, eväät ja kamera, mutta tänään niiden lisäksi vielä luontoikkuna-kehys. Siitä meidän on tarkoitus käydä joka kuukausi kurkkaamassa ja kuvaamassa, mitä luonnossa vuoden kiertokulun aikana tapahtuu. Siis turvaliivit päälle ja menoksi. Heti retken aluksi törmäsimme juttuun, joka paluumatkaan mennessä oli muotoutunut jo omaksi projektikseen. Ylitimme nimittäin pienen ojan, jonka yli oli …
”Härdemongöögel!”, Nipotti kiljaisi Huiskeen tämän päivän tarinassa. Mutta mitä ihmettä se oikein tarkoittaa? Eskarit eivät olleet asiasta ihan varmoja, mutta epäilivät, että jotakin samansuuntaista sen täytyy olla kuin: ”Voi vitsi”, ”Voi hitsi”, ”Voi traktorin peräkärry” ja ”Voihan viikset”. Mutta ei se ainakaan mitään tuhmaa tai ilkeää ole, vaan….jotain vaan. Mielenkiintoista pohdiskelua joka tapauksessa. Pohdiskelusta puheen ollen. Voisiko eskariryhmä …
On tärkeää kuulua porukkaan. Ensin pieneen ja sitten vähän isompaan. Tänään koko Kurjalan koulun väki esittäytyi aamunavauksessa eskareille ja eskarit puolestaan heille. Ja hei, ei tosiaan ole mikään pikkujuttu kertoa oma nimensä ääneen yli 30 uudelle ihmiselle, varsinkin jos on vasta kuusi. Silti. Jännityksestä tiristen, mutta yhdessä ja tiiviinä rivinä homma hoidettiin kunnialla kotiin. Hienoa! Ja …
Kirjastoauto on sitten mahtava keksintö! Ja kun tiskin taakse sattuu vielä Pekan kaltainen kuski, niin heti katsotaan hyllystä tarjontaa ja lisääkin luvataan yrittää löytää seuraavaksi kerraksi kirkolta. Siitä ei voi paljon palvelu parantua. Eskariinkin löytyi heti kirja puunkasvusta, mutta jälkikäteen pohdituttamaan jäikin se, että: ”Mistä se voi tietää, että se on juuri siinä jossain kohtaa?” Kun on niiiiiiiiin paljon …
Onkohan maailmassa mitään mukavampaa, kuin jumppasalissa juokseminen? Nooooo, ehkä puolapuilta patjalle hyppääminen. Kyllä oli villiä iloa ilmassa tänään, kun eskarit pääsivät omalle jumppavuorolleen koulun saliin. Mutta ei tunnin mittainen hikipäässä viipotus näkynyt silti ulkoilussa vielä millään tavalla, vaan yhtä lailla oli virtaa kiipeilytelineleikkeihin ja keinumisiin. On kai siis syytä uskoa asiantuntijoiden toteamus siitä, että eskeri-ikäinen lapsi …
Nyt ne on sitten otettu haltuun, Huiske-esikoulukirjat. On se vaan aina yhtä suuri hetki eskarille, kun saa kirjoittaa nimensä ensimmäiseen omaan ”koulukirjaan”. Alkusatu siis luettiin sekä tehtiin hiukan kynähommia, mutta sitten olikin jo mukava panna kirja laatikkoon ja puuhata ihan jotain muuta. Leikkiä nimittäin porukalla Väistämöiskätkijää ja sisäpiilosta! Mutta tänään myös ope oppi uuden asian, nimittäin, kuinka tiukkakin …