”Härdemongöögel!”, Nipotti kiljaisi Huiskeen tämän päivän tarinassa. Mutta mitä ihmettä se oikein tarkoittaa? Eskarit eivät olleet asiasta ihan varmoja, mutta epäilivät, että jotakin samansuuntaista sen täytyy olla kuin: ”Voi vitsi”, ”Voi hitsi”, ”Voi traktorin peräkärry” ja ”Voihan viikset”. Mutta ei se ainakaan mitään tuhmaa tai ilkeää ole, vaan….jotain vaan. Mielenkiintoista pohdiskelua joka tapauksessa.
Pohdiskelusta puheen ollen. Voisiko eskariryhmä toimia vain kolmen kirjatun perusohjeen varassa? Minä uskon, että usein miten kyllä. Kurjalan eskarit ovat ottaneet käytännöntilanteiden kautta yhteiseen pohdiskeluun ja käytäntöön jo kaksi: 1) Kaikki otetaan mukaan leikkiin 2) Käyttäydytään hyvientapojen mukaisesti. Kolmas ohje koskee yhteisten tavaroiden asianmukaista käyttöä, mutta siihen paneudumme vasta, kun aihetta on.
Miksi ei suoria sääntöjä? Kun lapsilta kysyy, he osaavat luetella heittämällä tusinan verran ei saa-alkuisia ohjeita. Mutta. Jos ei saa puhua rumia, niin saako kuitenkin näyttää kieltä? Jos ei saa näyttää kieltä, niin saako kuitenkin tuijottaa? Jos ei saa tuijottaa, niin saako kuiskutella? Jos ei saa kuiskutella, niin saako vaklata? Jos ei saa vaklata, niin saako…..Jotenkin tuntuu, että on paljon yksinkertaisempaa sopia, että kaikki otetaan mukaan leikkiin ja käyttäydytään hyvien tapojen mukaisesti. Varsinkin, kun nämä eskarit ovat jo täysin selvillä sekä hyvistä tavoista että ystävyyden pelisäännöistä. Ja huomautus, toki eskareitakin koskevat kouluyhteisön yleiset säännöt.
Toimiiko sopimus sitten käytännössä? Esimerkiksi kaikkien mukaan ottamisessa käytäntönä on, että se joka ei huoli toista leikkiin, antaa tälle oman paikkansa. Toisaalta kuitenkin niin, että jo käynnissä olevaa leikkiin pitää yhdessä löytää sopiva rooli uudelle tulijalle, ettei hyvä juttu hajoa. Joskus tilanteessa tarvitaan neuvottelua, mielikuvitusta ja aikuistakin apuun, mutta yleensä juttu lutviutuu ihan itsestään. Ja mietinpä vaan vaihtoehtona, että millainen lähtökohta on leikkiin aikuisen pakolla mukaan pääseminen…..
Pohdiskelee Heidi