Kaikki tietävät hippaleikin, mutta kuka on leikkinyt muffinssihippaa? Tai spagettihippaa? Tänään se taas nähtiin, kuinka luova voi vain lapsi olla. Suit sait keksitään peli, säännöt ja uusi liikesarja toisen pelastamiseen. Ja mikä parasta, minuutin ideoinnin pohjalta syntyvä leikki on keksijälleen arvokas onnistumisenkokemus ja sen yhdessä toteuttaminen antaa koko ryhmälle isosti iloa. Muffinsit siis auki kääreistä ja spagetit jähmetykseen, liikkuminen rules!
Tänään alkoi myös siltaprojektin suunnittelutyö, luovasti luonnostellen. Insinöörit vaviskoon! Sanoin on mahdoton tuotoksia kuvata, niin mykistävä on ideana paalusilta, jolle saavutaan molemmista päistä riippusiltaa pitkin, kaarisilta saapumissuuntanuolin, metallisydämistä koottu rautasilta, isorakoinen lankkusilta ( ei jää lumi tukkimaan talvella), värikäs silta, jolla saa hyppiä, tavallinen tukeva puusilta… Kiintoisaa oli myös eskareiden keskinäinen keskustelu siitä, että voiko jonkin suunnitelman toteuttaa ja mitä se vaatii. Entä voidaanko edes valita vain yksi? Tai tarvitseeko? Onko se peruste suunnitelman hylkäämiselle, ettei ole koskaan nähnyt oikeiden työmiesten tekevän jotain? Ja ovatko oikeat työmiehet sitten nähneet muka eskareiden rakantavan siltaa….
No, sen me ainakin tiedämme tutkitusti, että ylitettävän ojan leveys on kaksi tavallista askelta, kahdeksan pikkuruista askelta, yksi loikka ja yksi iso hyppy lähes liukastuen.
Lautataapelille suunnaten Heidi