Kurjalan esikoulu

Kun presidentti kehottaa, niin Kurjalan eskarihan tekee. Tänään pantiin siis sahat laulamaan ja aloitettiin oman lintupöntön valmistus. -Saako sen kottiin? -Saa -Minä laitan sen meidän puuhun ja sitten se perhe muuttaa siihen asumaan. Paisti jos meidän isot alkaa rääkätä niitä poikasia… -Ei kai? Sanot niille isoille, että eskarista tulee täti silloin sormea heristelemään..tälleen. -Sinä aika …

Aamu alkoi arvonnalla, sillä piti selvittää päivämäärät päiväntähti-projektiin. Ensin tuumailimme läpi, mikä tuo superhyperekstramahtava päivä on ja miten siihen valmistaudutaan. -Jokaisesta tähdestä kootaan seinälle juliste, joka on sitten esillä toukokuuhun loppuun asti. Siihen laitetaan valokuvia supertähdestä, etukäteen pyydetyt erikoishaastattelut sekä supertähden oma haastattelu. -Näkeekö koulukummit sen? -Jos te haluatte. -Joo!!!!(*monta) -Saako tuoda esittelyynpuhelimen? -Saa, jos on vanhemman …

Palasimme tänään vielä kerran ihmisen tutkailussa ”mistä vauvat tulevat”-aiheeseen, koskapa asia oli vielä hiukan jäänyt mietityttämään. Otimme homman tueksi kirjastoautosta lainatun kirjan ”Kuinka minä sain alkuni” ja katsastelimme asiat ihan rauhassa selväksi. Tytöt ja pojat, miehet ja naiset. Tuumattiin yhdessä myös se, että erilaiset palaset sopivia toisiinsa vasta sitten aikuisena, joten niistä ei tarvitse murehtia sen enempää. -Olisiko …

Viime viikon perjantaina Kurjalan koulu otti uuden kahden viikon toimintahaasteen: hyvä käyttäytyminen ja työrauha tunneilla. Tämän aiheen olivat ideoineet 5.-6 luokan oppilaat eli eskareiden koulukummit. He myös esittivät perjantaina pienen havainnollistavan kuvaelman tuntirauhasta tai paremminkin sen puutteesta. Eskarit tekivät eturivistä tarkkoja havaintoja: -Tuo yksi ei kuuntele, se piirtää -Aapolla on Onni-Kallen lasit, ei näytä opettajalta …

Aamulla eskari ihan tirisee jännitystä, mutta tekee sen poikkeuksellisen hiljaisesti. Onhan meillä toki ennekin käynyt vierailijoita, mutta tämän päivän tähti on kyllä ihan spesiaali: Elsa-vauva. Ovella kopisee ja kynät pysähtyvät värityskuvien päällä… Kosusen perheen hymysuinen Hilkka-äippä ja neljä nuorinta lasta tupsahtavat eteiseen. ”Nyt ne tuli. Opea varmaan jännittää…” joku supisee keittiönsuunnalta.   Elsa istuu eteisen lattialla toppahaalarissa …

Hankiainen on sitten mahtava juttu. Tänään se kantoi meidät helposti samalle suurelle mäelle, jonka valtasimme joitakin viikkoja sitten suksilla. Nyt matkassa olivat pulkat, liukurit, ufo ja rattikelkka. Sovitaan siis pelisäännöt laskemisen ja kiipeämisen suhteen ja eikun menopeleihin -Villipilli antaa aina lähtöluvan, okei???   Iloista väkeä hujahtaa alas rinnettä, yksin tai kaksi, törmäilemättä. Vaan rattikelkkapa tuottaakin monelle yllätyksen: …

Huh huh, kylläpä oli vauhtia päivässä. Miten se välillä onkin, että porukassa virtapiirit kytkeytyvät yhdeksi pitkäksi välkkyväksi jouluvaloketjuksi, jonka asettelu mihinkä tahansa asentoon on lähes mahdotonta. On johtoa solmussa ja sitten joku  lamppu sammuu… Mutta tästäkin päivästä selvittiin ja saatiin puuhailtua mukavia juttuja niin jumpassa, kirjahommien parissa kuin pihamaan vesipadoillakin.   -Muistakaahan huomenna niitä pulkkia ja liukureita mukaan. -Mitä sinä aina …

Otimme tänään eskareiden kanssa haltuun kerralla kaksi vaunua aakkosjunasta. Ja helppohan niin oli tehdä, sillä ennestään tuttuihin A:N ja O:n tarvitsi lisätä vain pisteet päälle. Peilin kanssa olikin sitten hauska tutkia, että miten nämä uudet äänteet suussa syntyvät ja kuinka ne eroavat entisistä. -AÄ AÄ AÄ -OÖ OÖ OÖ   Ulkoilun kurahousukelissä lälli sekä velli olivat päivän sanoja …

Onko maailmassa mitään kotoisempaa, kuin pullantuoksu? Tänään toteutimme eskareiden lastenparlamenttitoiveen pullanleivonnasta ja väkisinkin tuli mieleen, kuinka konkreetti ja palkitseva tapa se yksinkertaisuudessaan on monien asioiden harjoitteluun. Puolenlitran taikinan ympärille pyörittelee helposti sellaiset teemat kuten hygienia, vuoronodotus, laskeminen ja mittaaminen, arviointi ja seuranta, aistihavainnot, kello, pöytätavat…. Ja lopputulos on: -Tää on maailman parasta parasta pullaa. Ihanaa on …

Tänään meillä vieraili lasten kulttuurikeskus Versosta Anna, joka tempaisi eskarit jumppasalissa mukaansa hauskalle vanhojenaikojen seikkailulle. Ensin mieliin palauteltiin aiemmat toteutetut osiot ja niiden pohjalta lähdettiin taas työhön ja kohti Sorsakosken tehdasta. Taitavasti eskarit osasivatkin keksiä liikkeitä kuvaamaan esimerkiksi sellaisia vanhanajan käsitöitä kuin pyykkilaudalla pesu, naulaus ja sahaus, eikä lehmien lypsäminenkään tuottanut mitään vaikeutta. Sen sijaan haastavampaa …

Tänään seurakunnan koko koululle toteuttamassa aamunavauksessa aiheena oli pääsiäinen. Jo jumppasalinovelta saapujien katseet vangitsee kolme kankain peitettyä puutuolia, ja aivan erityisesti niistä keskimmäinen: musta. Tuoliteeman ympärille on koottu herkkä ja kaikin aistein harmoninen kuvaus kirkkovuoden suuresta tapahtumasta; kiirastorstaista aina toisen pääsiäispäivän tapahtumiin. Ja niin kauniisti tätä ajoittain vaikeaakin aihetta eteenpäin vie koko koulun yhteislauluna kaunis lastenvirsi (29) ”Laskiainen …

Aika moni vanhempi on törmännyt ilmiöön, jossa lapsen oikealle ruualle aivan täpötäysi maha pystyy ottamaan helposti vastaan jälkiruokaa…Lieneeköhän kyse saman ilmiön variaatiosta, kun muisti laatikoituu ihan uusiin puihin… Sen suuntaisesti oli ainakin eskarilla käynyt perjantaina, kun sellaiset hommat, kuten vuorelta alas töniminen ja vaateista retuuttaminen olivat muuttuneet ihan luvalliseksi leikiksi… -Miten teillä meni perjantaina? -Hyvin. -Minä katsoinkin, että …

-Atshiiii!!!! Pajunkissat ja virpomavitsat, takuuvarmat keväänmerkit. Ja innostunut sirinä, joka aina valtaa pienet vitsojen koristelijat. Siinä kuulkaa höyhenet pölyävät, silkkipaperi muovautuu ja rautalanka vääntyy, kun ideanikkarit koristelevat oksia juhla-asuun….voi pääsiäiskukko näitä virkeän veikeitä vitsoja ja iloisia ilmeitä, toivottavasti molempia näkyy sunnuntaina niin Kurjalan kuin Konnuslahdenkin raitilla.   Ruokailussa lähtee puheeksi, että olen poissa huomenna, koska lähden yöbussilla kohti Helsinkiä. …

Eipä olisi parempaa päivä voinut sattua laturetkelle. Huomioliivit ylle ja suunnaksi sähkölinja, sopimuksena, että luontoikkunalle asti mennään, jos vain kaikilla voimat ison mäen valloitukseen riittävät. Ja riittäväthän ne, sillä onhan vanha totuus, että ”ei matka tapa, vaan vauhti”. Kuka hiihtää, kuka menee variksella, mutta ylös pääsevät kaikki. -Ope. Tule äkkiä!!!! Mäelle ensiksi ehtineet kiljuvat naama punaisena. Oijoi …