Kun presidentti kehottaa, niin Kurjalan eskarihan tekee. Tänään pantiin siis sahat laulamaan ja aloitettiin oman lintupöntön valmistus.
-Saako sen kottiin?
-Saa
-Minä laitan sen meidän puuhun ja sitten se perhe muuttaa siihen asumaan. Paisti jos meidän isot alkaa rääkätä niitä poikasia…
-Ei kai? Sanot niille isoille, että eskarista tulee täti silloin sormea heristelemään..tälleen.
-Sinä aika höpötät…Mutta tuletko sinä oikeesti?
-Minä kyllä luulen, ettei teidän isä ja äiti anna lintuja kiusata. Mutta minä lupaan, että tulen, jos lintuturvallisuus sitä jos vaatii. Sopiiko?
Nämä turvatoimet sovittiin siis heti aamulla, minkä jälkeen suunnattiin ruokalaan tekemään sama KPT-piirrostarkkailutesti, kun syksyllä. Saimme tälläkin kertaa tilanteeseen mukaamme kelto Minnan, jonka ansiosta eskareiden tarkempi seuranta ja havainnointi mahdollistui. Ei päivä, miten hienosti monet eskareiden taidot ovat kehittyneet. Eivät olleet ihmiset enää tikku-ukkoja, neliöt kulmattomia tai kissat korvattomia. Näitä töitä kelpaa kyllä teille vanhemmille näyttää, kun pian taas eo-keskustelussa tavataan. Ja sitä ennen tietysti tutkimme kuvia eskareiden itsensä kanssa, sillä heidän oppimisensahan niistä juuri näkyy.
Iltapäivällä sitten marssitaan metrin laudat kainalossa pönttötalkoisiin verstaalle. Puutyöluokan eteisessä meinaa kuitenkin tulla hulina, joten istutaankin ensin alas ja kerätään malttia penkiltä. Muutama minuutti mietintää riittää ja sitten voidaan siirtyä höyläpenkeille ja työhön…
Ensin pitää löytää lautaan valmiiksi merkityt kohdat, jonka jälkeen haetaan suorakulmat työkalukaapista.
-Muistaako joku mikä tämän nimi oli?
-Timpurinkynä!
Suorat viivat piirtyvät lautoihin ja päästään sahaustyöhön. Vauhti vaihtelee, mutta jälkeä syntyy. Pian on ensimmäinen kattopala irti.
-Muista laittaa oma nimi. Ja sitten lauta uudestaan penkkiin kiinni, mutta mitenkähän se pitäisi laittaa, että saat sahattua piirretyn viivan suoraan? Nyt saa käytä hoksottimia.
-Mitkä on hoksottimet?
-Siis aivoja. Pitäisi keksiä, että miten lauta pitäisi laittaa kiinni, että pystyy itse sahaamaan suoraan. Kun tuo viivahan me piirrettiin vinoksi…
Hiukan mietintää, mallailua ja pään kallistelua ja sieltä se oivallus nikkarilta löytyy. Höyläpenkki vaan kireälle ja saha pääsee työstämään pöntön sivuseiniä.
Tunti hujahtaa nopeasti ja on aika alkaa siivoilla paikat. Se homma me osataan jo rutiinilla!
-Tullaanko huomenna jatkamaan?
-Ei huomenna, mutta ensi viikolla kyllä.
-Monenako päivänä?
-Katsotaan nyt, mutta kyllä pönttö kevätpesinnällä valmiiksi saadaan. Ok?
Nikkarointiterkuin Heidi