Tuttu polku luontoikkunalle on peittynyt valkoiseen lumeen, mutta joku on selvästi tullut ihan hiljattain sitä pitkin eskarille päin. – Ne ovat jäniksen jäljet. Tämä metsä on sen koti, johon me tavallaan tulemme kylään. – Ja se loikkii eskariin. – Niin. Se on siellä Pertin kanssa ja me ollaan metsässä. Tutulla ojanylityspaikalla risahtelee ja rasahtelee kenkien alla, lumen …
Täti itkee ilon kyyneleitä. Tai pitäisiköhän sanoa, että Kurjalan karhu. Mur. No, ainakin sen voi sanoa, että vaikea on enää lämpimämpää jälkeä painaa pieniin ja isoihinkin mielensopukoihin, kuin minkä tämä oman koulun kuusijuhla teki. Jokainen osallistui, onnistui ja iloitsi. Mahtavaa! Nyt täti kurvaa kotiin ja palaa huomenna eskareiden kanssa pakkaamaan kasaan joulun kotiin viemisiksi….Mihin ihmeeseen …
– Ope. Mihin hirveä pitää ampua? Jaahas, nyt ei kyllä irronnut tieto ihan suoriltaan. Ulkoleikeissä meneillään on kiivas hirvenmehtuu, joten täytyyhän asia selvittää. Nettiä siis kehiin… -Täällä sanotaan että selkäranka olisi hyvä osumakohta. Mutta en kyllä ole nyt mikään asiantuntija… – Joo. Tornista muuten osuu hyvin selkään. – Päähänkin voi ampua…jos osuu – Tuota…teidän isät …
Olipa hyvä, että tänään päästiin jo lavalle esiintymisasuissa harjoittelemaan. Kävi nimittäin ilmi, että kaikki keijut eivät sinne siipineen mahdu! Ei siis auta muu, kuin hyllyttää vanhan ajan ”suuri on kaunista”-linjaiset perhosmallit ja kutistaa kokoa nykyajan ”pieni on sievää” linjaan. No, onneksi tässä on vielä parikin yönseutua aikaa värkätä, jotta kaikki sipsuvarpaat saadaan ajoissa siivilleen. Iltapäivän pyhäkoulussakin …
Jatkoimme tänään pienen kuusen tarinaa, jossa keskiössä oli joulupukin suuri juhlapuu. Tai oikeammin se, kuka niin merkittävään tehtävään voidaan valita. Voiko juhlapuuksi isona tulla, vaikka latva olisi hiukan väärä ja oksat käkkyrällä. ”Ei sinusta ole juhlapuuksi, tuollaisesta vähänlännästä harvaoksasta” närhi ilkkui pienelle kuuselle ja kerskui itse istuneensa pukin juhlapuussa, oikein kunniavieraana. ”Älä viitsi närhi nokkaasi naputtaa. …
”Piparin tuoksua, tonttujen juoksua…sitä tää päivä on! Lakkeja duunataan ja sitten lauletaan…sitä tää päivä….” Jopas oli tonttumaisista tonttumaisinta meininkiä tänään, kun Kurjalan ja Konnuslahden 1.-2.lkan sekä eskarin poppoot puuhastelivat yhteisen ilon merkeissä. Aamu aloitettiin reippaasti notkistavalla tonttujumpalla, josta lapset selvisivätkin vaivatta, aikuisten suoritusten jakautuessa jonnekin kiitettävän ja välttävän välimaastoon… Sitten jakauduttiin kolmeen sekaryhmään, jotka suuntasivat …
Suomenkartallamme on jo kolme neulaa merkiksi jonkun ryhmäläisen vierailusta paikkakunnalla: lähtönapa eli Leppävirta sekä Vantaa ja Helsinki. Tänään oli sitten vuorossa pohjoisensuunta: Rovaniemi. Tarvittiin muuten toooooooooooosi pitkä lanka, että riitti lähtönavastaperille asti. – Se on tosi kaukana – Hirmu pitkä matka. Enemmän kun Helsinkiin. – Onko Vantaalle pitempi? – No ei ole! Näkeehän sen heti… …
Olin tänään viimeisessä esiopetuksen seuturyhmätyöskentelypäivässä Pieksämäellä ja eskarit touhusivat kelto Minnan kanssa. Ja koska tänään on keskiviikko, oli luvassa tietysti aina yhtä odotettu liikuntasalivuoro. Sen sisältöön eskareilla olikin liuta toiveita etukäteen… – Banaani- muffini- ja lettihippaa – Joulukuusihippaa – Aarteen ryöstöä Onpa mukava aamulla kuulla, kuinka viipotukset sun muut ovat sujuneet. Perjantaina puolestaan saamme Kurjalaan vieraiksemme …
Aika moni muistaa lapsuudestaan jonkin sadun tai tarinan. Mutta entäs omat lapsuuden sadut, ne itsekeksityt huikeat tarinat, joissa kaikki on mahdollista. Jäävätkö ne meissä elämään? Tai oikeammin, kuinka me saisimme ne jäämään… muistaisimme… Aloitimme tänään eskareiden kanssa ”Pienen kuusen tarinan”, jota olen joulunseutuun kertonut niin kauan, kuin suku jaksaa muistaa. Onko tarina alun perin pienen lettipäisen …
– Hyssssss. Osaatteko pitää salaisuuden? – Joo (*9) – Katso tarkasti sitä kirjan isoa numeroa seitsemän. Mennään ylhäältä viistottain alas ja lopuksi lisätään viiva. Näin. – Ei tässä ole niitä pisteitä! – Ei olekaan. Tämä väliviiva oli silloin, kun minä olin koulussa. Se on ollut poissa aika monta vuotta. Ja nyt se palaa taas käyttöön, ensi syksynä, kun …
Tämän päivän aamunpamauksessa vallitsi hieno tunnelma! Eskarit aloittivat tilaisuuden omalla osuudellaan, jossa pyörähdettiin Helsingissä tervehtimässä presidentinlinnan lippua, laulujen ja runonlausunnan kautta. Ja esityksen lopuksi heitettiin vielä haaste koululaisille: ”Ottakaapa ratista ja turvavyöt kiinni. Nyt köröttellään koko koulu takaisin Kurjalaan ”Autolla ajetaan varo varo vasti…” tahtiin. Iloisin ilmein monenkirjava joukko huojuikin ja kurvaili takaisin kotikonnuille. Hyvä me, …
Yksi yö ja sitten on eskareiden oma aamunpamausvuoro. Tämän päivän ensimmäisissä vapaissa harjoituksissa mentiin kuitenkin sellaista vauhtia, että jarrua sai polkea oikein urakalla. – Ei tämä ole huutokauppa! Ei niin, joten otetaan muutama sivuhyppy ja kerätään samalla taskut täyteen malttia. Sitten vielä pieni istumapaikkajärjestely ja johan alkaa aika-ajo sujua mallikkaasti. Nyt ei tarvitse kuin vihreä valo ja …..Silloin se soi, …
Sunnuntaina on syntymäpäivät, Suomella. – Paljonko se täyttää? – Suomi täyttää 98 vuotta (lasketaan ihan sormilla) – Aika vanha – Minun mummo on vanhempi – Suomi syntyi vuonna 1917. Tätä ei kyllä kaikki koululaisetkaan ehkä tiedä. – Tuhatyhdeksänsataaseitsemäntoista???? Jätetään se lappu siihen taululle. – Te olette muuten 2.luokalla, kun Suomi täyttää 100 vuotta. – Me ollaan silloin …
Eskari-ikäisillä on sitten nerokasta arkijärkeä. Eskaripöllö Pertin häkinkatolla odotti aamulla suklainen joulukalenteri. Aiheenkin lapset tunnistivat heti: Frosen. Tai ei heti, ensin luultiin, että se on joku lälly prinsessa juttu… Mutta. Kuinka toimitaan luukkujen suhteen? – Avataan kynnysjonojärjestyksessä – Joo – Eikä – Otetaan viikoneskarin mukaan – Ei, kun tehdään uusi lista – Millainen lista? – No aloitetaan tästä …