Sunnuntaina on syntymäpäivät, Suomella.
– Paljonko se täyttää?
– Suomi täyttää 98 vuotta (lasketaan ihan sormilla)
– Aika vanha
– Minun mummo on vanhempi
– Suomi syntyi vuonna 1917. Tätä ei kyllä kaikki koululaisetkaan ehkä tiedä.
– Tuhatyhdeksänsataaseitsemäntoista???? Jätetään se lappu siihen taululle.
– Te olette muuten 2.luokalla, kun Suomi täyttää 100 vuotta.
– Me ollaan silloin koululaisia.
– Ja sinä olet aina vaan täällä eskarissa….. (naurua ja kiherrystä)
Eskarit ovat harjoitelleet kovasti perjantain aamunpamaustaan, jossa he esittävät laulusikermän powerpoint- kuvilla väritettynä. Esityksen aikana ajellaan bussin/ratikat/metron kyydillä Helsinkiin moikkaamaan presidentinlinnan Suomenlippua.
Kuin pilvi valkoinen,
kuin taivas sininen,
se korkealla hulmuaa
ja laulun kirvoittaa.
Kuin hanki valkoinen,
kuin järvi kesäinen,
niin tuttu rakas kotoinen,
on lippu Suomenmaan.
Tämän lippurunon osaa jo melkein jokainen eskari, juhlallisesti ja käsi sydämellä. Ja ihan varuilta, senhän saa aina lausua, kun silmiin tavoittuu siniristilippu…eikös??
Suomi- juttujen lisäksi päivään mahtui vauhdikas sanomalehti-jumppa sekä hommia puukäsityöluokassa, pitkästä aikaa. Voi sitä iloa! Siinä sahat vaan soivat ja puru rapisi, kun eskarilaiset kävivät joulutöiden kimppuun. Suurta huolta aiheutti kuitenkin maalaamista yhä odottava silta, joka pitää nyt olosuhteiden pakosta paketoida odottamaan kevään lämpimämpiä kelejä…mutta kun hätä on suuri, niin apukin on lähellä:
– Sitten, kun on se uusi kalenteri, siellä eskarissa, niin on uusia sivuja, niin sinne voidaan se homma laittaa
Niinpä! Mitenkä en tuota hoksannut! Täytyy siis vain hankkia vuoden 2016 kalenteri ja sillä tämäkin huoli ratkeaa.
– Kuulkaa. Pitäisiköhän meidän kirjoittaa ihan joulupukille, että saataisiin se kalenteri?
– JOO!!!!!!!!!!!
Hilpeillen Heidi