-Mä en pääse!!!
-Enkä minä.
-Kyllä pääsette, kun minäkin pääsen. Ja minä olen edellä.
-Jaa….höh….no mä tuun
Tämän kaltaista dialogia eskareiden kesken käytiin tänään, kun porukka suuntasi elokuun luontoikkunareissulle. Viimevuoden eskareiden silta ylitettiin reippaasti ja ihaillen, mutta sitten tulikin eteen tenkkapoo. Vattupusikko oli nimittäin vallannut luontopolun, melkein hattujen korkeudelle asti. Sitkeästi eskarijoukko puskee lsiitä läpi. Vain kohdatakseen uuden haasteen, lits läts, vesiviidakon. Siitäkin selvitään ja matka jatkuu ylös mäkeä:
-Tuolla on tulivuori!
Kiviröykkiötä ihmetellään hetki, sitten huomion vievät jättimäiset sienet. Kunnes löytyy…
-Täällä on sisiliskoja.
-Niitä on kaksi!
Päivää paistatelleet liskoparat sinkoavat pakoon puunrungolta, mutta yksi napataan silti kiinni. Osa haluaa nähdä sen, osa kiljuu ”iik”, joku haluaa löytää lisää. Mutta takuuvarmaa on ainakin se, että nyt on jokaisella kerrottavaa kotiin ja koululaisille.
Reissulla löydetään myös viimevuoden eskareiden luontoikkuna sekä asetetaan puuhun tämän ryhmän oma akkuna. Otetaan siitä sitten valokuvat ja kuvataan muutenkin luonnonihmeellisyyksiä, kuten kummallisia sieniä ja valtava sudenmarja.
-Se on myrkyllinen.
-Niin on, hyvin tiedetty. Katsotaanko miten se eroaa mustikasta….
Sillä mustikoitakin vielä löydetään, oikeita loppukesän makoisia superköllyköitä.
Vielä syödään eväät ja sitten onkin jo aika suuntailla takaisin eskarille päin. Paluumatkalle kaivetaan repusta esiin sinne varattu tyhjä pullo, sillä kirjastoautonkirjasta on löytynyt mielenkiintoinen koe, kuinka kuravettä voi puhdistaa…Keksitään, kokeillaan, mietitään ja opitaan, saapa nähdä kuinka tässä käy.
Iltapäivä pyhitetään leikille, omille hommille ja Piilomaan pikkuaasille. Ja ennen kotiinlähtöä pikakertaus:
-Hei. Jos joku sattuisi tänään kysymään teiltä, että mitä tarkoittaa jokamiehenoikeus, niin mitä kertoisitte?
Kysymys on ihan liian helppo. Kysykääpä vaikka asiantuntijoiltanne…
Luonnosta hilpeän joukon kanssa voimaantuneena Heidi