Yleinen

Vakoilua, tilanne ja suksille

20.02.2018, Heidi

Jännitys. Mitä se semmoinen  on??

-Se ei pelota, vaan sitä odottaa

-Eikä meinaa malttaa

-Ei voi olla paikoillaan

Selvä. Aletaanpas sitten tekemään joptain jännittävää, nimittäin vakoilemaan koululaisia. Ensin jokainen eskeri valitsee itselle yhden vakoilukohteen jokaiselta luokalta ja kirjoittaa tämän nimen vakoilisuunnitelmaansa. Sitten lasketaan sälekaihtimet sopivasti, että ikkunan alalaitaan jää vakoilurako. Aikaa on vielä, joten opetellaan leikki nimeltä ”silmäniskumurhaaja”.

-Tää on kiva peli!!

Ulkona koulunkello soi ja väkeä alkaa virrata välitunnille. Eskarilla käy hillitön kuhina, kun ikkunoista kurkitaan omia kohteita.

-Mä näin. Tuolla mäellä.

Ja kaveriahan autetaan tietysti myös, saman leirin agenttejahan tässä ollaan. Tehdään sitten välissä vähän malttia kehittävää leikkelyhommaa ja sitten on vuorossa omia hommia. Ja silloin iskee tilanne: kaveruksia ajava keskinäinen pöljäily päättyy itkuun, kun viskattu muovidino sattuu kipeästi käteen. Nyt tarvitaan kiireesti koko ryhmän mietintäapua.

-Tiedättekö. Minä muistan vieläkin sellaisen tilanteen, kun yksi lapsi putosi portaista ja käsi murtui. Kaveri tönäisi ja ei varmasti tarkoittanut, että sattuu. Mutta ei se sitä toista lohduttanut yhtään, kun käteen koski tosi kovasti.

-Mun siskolla osui pallo tälleen käteen ja se murtui. Ja piti laittaa kipsiin.

-Oliko se vahinko?

-Joo

-Niinpä. Vahinkoja voi sattua, mutta jos remuaa tahallaan, se onkin toinen juttu. Ja entäs jos siinä sattuukin sellaista lasta, joka ei edes ole mukana remuamassa.

-Se on tosi paha.

-Niin. Kukaan ei halua olla semmoisen kaveri. Ja sitten jää yksin.

Remuajien yrittävät vielä tässä vaiheessa pikku pelleilyllä, mutta kun vastakaikua ei ryhmältä tule…ilmeet vakavoituvat. On hipisen hiljaista…

-Pitää pyytää anteeksi…anteeksi

-Anteeksi

 

Ok, homma hoidettu ja yhteistyöllä eteenpäin. On aika valmistautua vakoilutehtävään numero kaksi.  Ruokalassa saa nostaa sormia pystyyn sitä mukaa, kun havaitsee oman kohteensa. Pöydässä ei ole varmaan ollut ikinä näin odottavan hiljaista.. Kyllä vaan, vakoilu onnistuu, eivätkä koululaiset tunnu huomaavan ollenkaan mikä on meneillään. Kuten eivät viimeiselläkään vakoilulla ulkona, vaikka nyt eskareiden pitää hivuttautua jo niin lähelle kohdetta, että kuulee kohteen sanovan jotain. Jännittää….ja hihityttää…mutta sieltä niitä alkaa kuulonvaralta napattuja viestejä tulla: …pisteeseen….maali…rajalla…pyllylleen…moi…Tässä vaiheessa tädin on sitten ihan pakko paljastaa välkkää valvovalle Riikka-opelle, että mikä on ollut päivän meininki. Hyvin on vedätetty, sillä ainakaan aikuiset eivät ole huomanneet vakoilutouhujamme sitten millin vertaa.

 

Päivänpäätteeksi hiihdetään. Ensin opetellaan laittamaan sauvat oikeaoppisesti ja sitten kaadutaan, sillä omin voimin ylös pääseminen on hiihdossa ihan perusjuttu. Onnistuu! Seuraavaksi työnnellään jäisellä pihalla tasatyöntöä ja luisto on mahtava. Vielä pieni nyppylännousu V niin kuin variksennokalla, lenkki umpihankihiihtoa ja pikkuinen mäenlasku. Siinä se hiihtotunti hujahti. Onneksi huomenna saadaan sivakoida lisää!

V&I  Heidi

Ruokana kirjolohikiusaus, omena/punajuurisalaatti ja ruisleipä


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *