Yleinen

Upottava linturetki ja omia hommia

31.03.2017, Heidi

Pakkasyön jälkeinen hankiainen tarjoaa suuren liikkumisenvapauden talvisessa luonnossa, ainakin eskarilaisille. Teimme tänään lastenparlamentissa toivotun linturetken ja suuntasimme kiikarit kaulassa kulkumme luontoikkunalle. Ja jälleen saimme iloita kouluyhteistyöstä, sillä koulun luontovälineistä löytyi kiikarit lainaan myös niille eskareille, joilla ei omia matkassa ollut. KIITOS!

-Mä kuulen linnun, mutta missä se on

Totta. Talvisen metsän hiljaisuudessa piskuinen ääni milloin sirkuttaa, milloin tirsuttaa, mutta linsseille ei kukaan laulajaa läydä. Sen sijaan löydetään upeana talviaamussa avautuva maisema Suvakselle, missä kiikareilla voi selvästi erottaa saaria.

-Ne silloin otti vangiksi sen lapsen. Sen pojan.

-Niin. Venäläiset.

Muistellaan hetki kotiseudun historiaa, ennekuin suunnataan etsimään luontoikkunaa, joka löydetäänkin helposti ja leikit lumisessa metsässä voivat alkaa. Tutkitaan jälkiä, seikkaillaan ja yritetään etsiä viime vuoden eskareiden löytämää reikää kivessä…mitä tehdessä ilmaantuu aivan uudenlainen haaste. Tädi hutkantaa reisiä myöten hangen sisään, eikä auringon lämmittämä lumi kanna enää askeltakaan.

-Nyt ei kuulkaa auta kuin kulkea neljällä jalalla.

-Mitä????

Voi riemua, kun täti nakkaa kiikarit kaulasta selän puolelle ja mönkii eteenpäin kuin mikäkin….KurjalanKarhu, heh heh. No toisaalta, eipä näy yhtään paremmin sujuvan Tarullakaan, joten pian mennään nelivedolla molemmat ja nauraa tyrskitään, kuin pahaiset kakarat, aikuiset naiset.

-Te olette liian painavia. Teidän pitäisi laihduttaa.

No niin, että päästiin sitten vielä asiaan. Mitenkäs se nyt meni, että lasten suusta…heh heh. Niin tai näin, reissusta selvitään kunnialla, vaikka yhtään lintua ei kyllä todistettavasti kiikarinlinsseille saatukaan. Mutta raitista ilmaa, mustikkakeksejä ja iloista lumipeuhua senkin edestä,  sekä 3 tärkeää L:ää: luonto, liikunta ja leikki.

 

Leikki jatkuu myös ruokailun jälkeen, onhan vuorossa koko iltapäivän mittaiset omat hommat. Paitsi että yksi tosi törkeä juttu tehdään kyllä ensin, kun jo viikon poissaollelle eskarikaverille tehdään yhteistyönä VALTAVA Parane pian-kortti. Kas kun iso pipi vaatii kuulemma ISON kortin. Nerokasta logiikkaa.

 

-Mikäs leikki tämä on?

Eskarin keittiöön on rakennettu jotain niin isoa, että ovesta ei kirjaimellisesti mahdu sisään.

-Tämä on kauppa. Tässä on sinulle rahat. Sitten tulet ostamaan. Mutta et sisälle. Me näytetään tavarat ja sinä valitset. Ja annat rahat.

Hih, tätiä meinaa naurattaa. Ohjeistus kuulostaa erehdyttävästi samalta kuin vuonna 2000 Sortavalaisessa sekatavarakaupassa…Paitsi ettei siellä kyllä annettu rahaa. Mutta leikki itsessään on kiehtovan monitasoinen ja juonellinen ja vakileikkijöiden lisäksi siihen mahtuvat mukaan myös satunnaiset vierailijat. Täti siis päättää heittäytyä haastavaksi asiakkaaksi…

-Halausin ostaa….virtahevon.

-Juu. Odotas. Tässä.

-Ei. Sitä ei ole vielä grillattu.

-Ei ei,minä haluan elävän virtahevon!

-Tässä. Sata euroa. Se on tämä raha.

Vihreä seteli katoo tädin rahatukusta.

-Mutta mitäs tämä syö? Onko teillä virtahepojen ruokaa?

-On. Tässä. (korillinen dominopalikoita)

-Eikä. Siinä on koiranruuat. Virtahevoille pitää ketärä pelkät mustat.

Myyjät keskittyvät lajitteluun ja kaupan vahtikoira päättää esittää oikein kuuluvan ulvontaesityksen, minkä jälkeen kipeä pentukoira kiehnää asiakkaan jaloissa rapsutusten toivossa.

-Otatko muovipussin?

Täti sanoo ottavansa ja tajuaa samalla, että ekologisestihan olisi tietysti pitänyt varautua kaupareissuun tietysti korilla. No ensikerralla sitten…Leikki jatkuu ja kivaa näyttää olevan kaikilla, joten täti siirtyy Tarun ja lautapelaajien kimppaan, jossa aletaankin ottaa logiigasta mittaa hauskassa”Lammasten taisto”-pelissä. Juonittele, ennakoi ja pussita kaveri…hurjaa menoa, mutta sallittua ainaostaan pelilaudalla!

 

Rentouttavaa ja aurinkovoimaista viikonloppua kaikille toivottaa  Heidi


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *