Olipas meillä tänään rento ja iloinen meininki. Aamulla eskareille nauruntyrskettä aiheutti aikuisten kengissä ympäriinsä lompsottelu, kenraaliharjoitusten merkeissä. Kiitos vaan kovasti teille perheet, että olitte lähteneet kenkähankkeeseen ihan kympillä mukaan, vain päivän varoitusajalla.
Lisää naurua raikui sitten ilmoille Kurjalan koululaulun harjoituksista. On siinä niin mukava ja tarttuva sävelmä, että eskaritkin halusivat vuoroin laulaa ja vuoroin kuunnella sitä sen ainakin seitsemän kertaa. Ja aivan parastahan siinä on tietysti lopetus: Iso peukku Kurjala!
Päivänpäätteeksi laitoimme vielä keppihevoset ratsastuskuntoon. Mistä virisikin heti uutta ideaa…
– Nyt me voidaan esittää koululaisille se intiaani juttu
– Joo!
– Joko sinä ope sait niitä sulkia?
– Joo. Sain. Sopiiko kaikille, että liimataan niitä päähineisiin omien hommien aikana pikkuhiljaa ensi viikolla?
– Joo. Ja sitten voidaan esittää…
Sanoiko joku, että lapset eivät muka pidä esiintymisestä…Kurjalan koulussa se ainakin tuntuu olevan kaikille ennemminkin kunnia, kuin ikävä pakko.
Valolla ja Ilolla Heidi