Marraskuu ehti jo liikkeelle, joten kiireesti lastenparlamentti koolle. Luetaan ensin läpi lokakuunsuunnitelma ja katsotaan mitkä asiat toteutuivat ja siirretäänkö jotain tulevalle kuulle.
-Lautapelipäivää ei keretty
Totta. Päätetään , että toteutetaan superhyperekstrapelipäivä marraskuussa. Mitäs muuta eskarit haluaisivat tehdä, tietää tai tutkia, kun kuukauden aiheena on ihminen.
-Miten kasvaa (tarkentavan keskustelun jälkeen päätetään tutkia pituutta, painoa, jalankokoa jne.)
-Miten ihminen voi ratsastaa (mitä kaikkea siihen tarvitaan, että pysyy hevosen selässä)
-Sydäntutkimus (millainen sydän oikein on)
– Ambulanssi olisi kiva nähdä ja pelastushelikopteri (yhden eskarin isä tiedetään satavarmasti ”alanmieheksi”, joten päätetään, että kysytään häneltä)
-tehdään korvatutkimus (mm. miten kuulee ja miltä näyttä vaikku)
-Sienimyrkytys (miten sieni voi myrkyttää ihmisen, mitä siinä tapahtuu)
-Miten ruoka muuttuu voimaksi (miksi jotain on hyvä syödä ja jotain toista ei)
Aikamoisia ajatuksia, kyllä on taas mielenkiintoista selviteltävää ja ajateltavaa ihan koko kuukaudeksi.
Jumpassa paineltiin merirosvoina: pyykättiin hikihuiveja, varottiin vaanivaa liaania, pujoteltiin vanhan merikarhun ”vaarinhousu”-ansasta, pelastettiin kulta-aarretta…On suuri ilo katsella, kuinka eskari-ikäinen vielä heittäytyy koko sydämellään ja mielikuvituksellaan mukaan seikkailuun. Sen, jos minkä, soisi säilyvän läpi elämän.
Iltapäivällä seurakunnan Sari tuli pitämään pyhäkoulua. Aiheena oli tällä kertaa Mooses ja häneen vanhempien taholta kohdistunut suuri huolenpito ja rakkaus. ”Teidänkin isät ja äidit toivovat teille pelkkää hyvää elämässä” Sari sanoo, mutta kaikkipa eivät ole samaa mieltä. Sari siis kuuntelee ja hienosti täsmentää asiaa:” Aikuisen päätökset eivät aina tunnu kivoilta, mutta silti niiden tarkoitus on lapsen paras.” Ei synny enempää keskustelua, joten soitetaan pyhäkoulu päättyneeksi ja liimataan tarrat passiin. Sitten Sari tiedustelee, että keräämmekö vielä kk-merkkejä.
-Joo(* monta)
Sari kertoo eskareille, että hänestä pyhäkoulu on sujunut niin mallikkaan rauhallisesti, että hän haluaa antaa siitä merkin. Voi mikä ilo!
Iloinen on myös päivän loppuhuipennus.
-Istukaahan kaikki alas, niin kohta näet jotain aika jännää
Yksi eskareista on nimittäin löytänyt syyslomalla kirpparilta…
-Ihan saman näköinen kuin Pertti!
-Onko se sen sisko?
-Vai vaimo (kiherrystä)
-Entäs jos se on tyttöystävä?
-Ei!!!!!(*monta)
Päätetään, että asiaa on paras tiedustella Pertiltä. Paitsi jos sekään ei tiedä. Pöllönomistajansuostumuksella rusettipäinen Melissa saa siis jäädä Pertin häkkiin yökylään.
-Mitähän ne siellä alkoivat heti tuolleen kuiskimaan…
-Saattaa tulla postia
V& I Heidi