Yleinen

Tilanteita

02.12.2016, Heidi

Aamu alkaa räiskähdyksellä. Eilisen hämäränhyssyn tiimoilta hyllylle jäänyt lyhty putoaa ja menee tuhannes sirpaleiksi. Oi voi. Se oli kaunis lyhty. Mutta onneksi ketään ei satu ja lyhtyjäkin aina saa, vaan kuinkas on reilunpelin laita? Kukaan paikalla olleista kun ei ole nähnyt mitään, paitsi jonkun muun tekemänä… Jutustellaan siis porukalla asia läpi ja sovitaan, että se joka tuntee, että jotain pitää vahingon tiimoilta käydä hoitamassa, tulee hoitamaan asian, vaikka sitten kahden kesken. Näin tapahtuukin ja se on hyvä niin. Anteeksipyytämisen- ja saamisen suoma helpotus on käsin kosketeltava.

 

Aamun Pertti-luukun kysymys kuuluu: -Miksi joulupukilla on musta parta? Eskarit arvelevat kekseliäästi sen voivan johtua esimerkiksi siitä, että pukki on ollut piipussa tai että parta on palanut, mutta kyseessähän on tietenkin Perttimäinen kompa. Vastaus nimittäin kuuluu: -Koska valkea on pesussa. Hih ja höh, sitä Perttiä. Sitten viiritutkijan pitää vielä etsiä namuskuukkeli paikasta, johon voi laittaa leikkirahoja…

-Kassakone

Oikein keksitty. Sieltähän salakätkö löytyy, uudemmasta kasakoneesta, jos tarkkoja ollaan..

 

Sitten tehdään jako niin, että tytöt aloittavat puuhevosen maalauksen ja pojat ottavat omia hommia.

-Maalaa tarkasti. Yhtään valkeaa ei pitäisi jäädä näkyviin.

Ja kyllä tytöt maalaavatkin, työ ei ehdi edes valmistua, kun välissä pitää  kirmailla koululle aamunpamaukseen. Mitä ennen pitää taas selvittää tärkeä termi.

-Mitähän tarkoittaa presidentti?

-Se on….niin kuin….se tekee…. jotain…töitä

-Totta. Presidentti on niin kuin ammatti. Mitähän presidentti tekee?

-Se on…silleen….aika vaikea selittää…se niin kuin…johtaa. Se on johtaja.

Juurikin näin, taas tiedetään y

porukalla yksi asia lisää. Niin kuin sekin, että presidentin nimi on Sauli Niinistö ja  Ruotsissa on kuningas, eikä ollenkaan presidenttiä. Ja että Suomi täyttää 99 vuotta. Kyllä sellaisilla tiedoilla kelpaa itsenäisyyspäivää käsittelevään aamunpamaukseen osallistua ja Maamme-laulu yhdessä koko koulun voimin kajauttaa.

 

Iltapäivällä tyttöjen maalaushomma valmistuu ja on poikien vuoro käydä työhön. On tosi iloinen juttu huomata, että kaikki eskarit valitsevat hevosen värin mielensä mukaan ja ilman rajoitteita: on ruskeaa, pinkkiä, vihreää, violettia, keltaista.. ratsuja kaikissa sateenkaaren väreissä.

 

Päivän lopuksi on vielä vastuu homma hoidettavaksi. Erään eskarin äiti on nimittäin hankkinut jokaiselle eskarille oman joulukukan.

-Tämä on nimeltään mehikasvi. Ja vaikka se kimaltaa näin kauniisti koristehileessä, se on silti oikea elävä kasvi.

Tuumaillaan siis, että sanomalehteen pakattua kasvia pitää kuljettaa repussa varoen ja kotiin pitää vilistää taksilta kiireesti, ettei kylmä vain pääse kukkasta puraisemaan. Ja vettäkin pitää antaa, mutta vain pieniä kulauksia silloin tällöin.

-Ai joka päivä?

-Ei joka päivä. Lukekaapa kotona isin tai äidin hoito-ohje. Se on tässä paketin päällä.

Päät nyökyttelevät vakavina. Tiedetään, elollisesta pitää huolehtia, meidän jokaisen.

 

Juhlavaa itsenäisyyspäivää ja ihania lomapäiviä kaikille toivottaen   Heidi

 

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *