eskari:Täällä (kuiskaus)
kummi: Minkä nimiset pandat saapuivat Ähtäriin viime viikolla? Tiedätkö sinä tätä?
eskari: Tää on helppo. Lumi ja Pyry.
kummi: Oota. En kyllä olis tiennyt.
Koulukummit ovat tulleet aamun ekalla tunnilla eskarille kummitunteilemaan ja menossa on sisäsuunnistus, jossa kahdeksan rastia on lähes naamioitu ympäristöön, joten tarkkana on kummin ja eskarin oltava. Ja tarkkaa yhdessä pohdiskelua vaativat myös kysymykset, sillä esimerkiksi Maukasta koulukummit eivät ole kuulleetkaan…ja toisaalta eskareilla ei ole hirveästi vielä hippaa tämän vuoden presidenttiehdokkaista…mutta molemmat keksivät varmasti Ö:llä alkavia sanoja. Ja vastauksethan kuiskataan, sillä perinteisesti luvassa on palkintoja….Suunnistus valmistuu ja kummit eskareineen pääsevät omiin hommiin: pelaamaan, piirtämään, leikkimään pikkuautoilla…Mutta voi kauhistus. Kummitunti on jo loppu ja kummit lähteneet välitunnille, kun…
-Ope. Entäs loppuhyppy?!?
Voi ei, sehän se unohtui. Onneksi me nähdään kummit pe vastaustentarkistuksessa. Silloin hypätään ja tuplasti. Huikeaa, miten tärkeäksi tämä yhteisöllinen tapa on eskareille tullut. Täti antaa peukkua.
Aamu jatkuu omilla hommilla ja yksilöllisesti ohjatulla laatikon siivouksella. Toisin sanoen, katsotaan jokaisen eskarin kanssa kaksin oma laatikko järjestykseen: niputetaan kirjaimet ja numerot omiksi nipuikseen, lajitellaan valmiit ja keskeneräiset värikuvat ja päivitetään kynäkorin sisältö. Ja samalla mukavasti katsellaan ”sivumennen” yhdessä, kuinka hirmuisesti esimerkiksi kynäkäsi on kehittynyt tai miten monta juttua on opittu.
Iltapäivällä vietetään ryhmän ekoja 7v. synttäreitä. Ja pohdimme jälleen kerran, milloinka sinne kouluun oikein lähdetään.
-Minä täytän vasta syksyllä seitsemän
-Minä vissiin joskus kesällä. Tai syksyllä.
-Minä jouluna
-Juhlinko minä täällä eskarissa vielä?
Onpa hyvä, että ensiviikolla alkaa päiväntähti-kiertue, jolloin jokainen eskari pääsee sijoittamaan itsensä aikajanalle. Vaikka on siinä toisaalta aina se haikeakin puoli, sillä usein näistä 7v-synttäriasioista alkaa tavallaan ryhmän pohdinnat ja siirtymä kohti koulumaailmaa ja eskarin jättämistä taa. Kuten yksi Konnuslahden murunen tänään murehti:” Nähdäänkö me sitten enää milloinkaan?”. Voi pientä. Nähdään me, ihan varmasti.
Juu, mutta ne juhlat. Ensinäkin taikalahjat ovat jälleen hienoja: petsejä, jalkapallo, kitara, pleikka 4., Minegraft-peli, lisää petsejä…Ja on myös aika juhlavaa, kun synttärisankari lukee itse runonsa kortista. Seuraavaksi otetaan ”Karhu nukkuu”, ihan kaikki seitsemän kertaa ja vielä lopuksi sankarin tarjoamat muhkeat suklaaherkut. Valmista on juuri sopivasti, kun koulutaksit kaartavat pihaan….
V&I Heidi
Ruokana kalapihvit, muusi ja vihersalaatti