Yleinen

Terveydenhoitaja vieraisilla

16.01.2017, Heidi

Meillä saapui tänään vieraaksi kouluterveydenhoitaja Johanna Ryynänen, joka olikin useimmille eskareille tuttu 6-vuotistarkastuksesta. Silti jännitys jähmetti kielenkannat aamutuokiolla totaalisesti ja vasta haastatteluosuudessa alkoi ilmoille karata tavallista iloa, kun perinteisten talonväri-, osoite- ja lemmikkitietojen lisäksi selvisi, että Johanna  harrastaa mm. nyrkkeily ja  “maha-peppu-vatsa”-jumppaa. Sitten eskarit kertoivat puolestaan oman nimensä ja vastasivat Johannan haastavaan vastakysymykseen: “Missä sinä olet hyvä?”  Jalkapalossa, leikkimisessä, jääkiekossa, luistelussa, laulujenkeksimisessä, nyrkkeilyssä… Ihan jokainen jossain.

 

Päivän hommana meillä oli H-kirjain, jota tutkailtiin monin tavoin ja erityisen mukavaa oli se, että Johannakin kiinnitti huomiota ryhmässä vallitsevaan työrauhaan. Itse H-kirjaimesta eskarit kuitenkin innostuivat oikeastaan vasta ruokailun jälkeen uloslähtiessä, kun se alkoi äkkiä pompsahdella esiin kaikkialta:hattu, hanskat, hiukset, henkselit, housut, haalarit… Ja ulkona tietysti toimintaansa jatkoi Hymiö-kahvila, joka tosin muutti toimintansa leivonnasta munien muussaukseen…

 

Iltapäivällä katsoimme sovitusti uudestaan avaruus-videon ja kävi ilmi, että tarkasti olivat eskarit painaneet linnunradasta asioita mieleensä. Jokaiselle löytyi helposti myös oma lempiplaneetta:

-Se jättiläinen

-Jupiter

-Se punainen….Mars

-Minullakin mars, kun siellä oli se mönkijä (seuraa pitkä pohdinta siitä, onko marsista teknisesti mahdollista hakea rautanäytteitä)

-Se kamalan kuuma, missä oli ne tulivuoret

-Se oli Venus

-Saturnus, kun sillä on ne renkaat

-Maapallo, kun se on Suomi

 

Päivän lopuksi otetaan vielä lauluharjoitus Napaketun-laulusta, sillä perjantain aamunPamausvuoromme on jo lähellä. Ensimmäinen säkeistö saatiinkin jo haltuun, kun kello kehotti valmistautumaan kotiin lähtöön…

-Voiko jänistä lannista?

-??? Aa, no napakettu sanoo laulussa, että sitä ei voi lannistaa, koska se on niin nopea, ettei sitä kukaan saa tunturissa kiinni. Ei edes tuulentuiverrus.

-Lannistuuko se, jos sitä metsästetään?

-Kyllä napakettuja metsästetään, mutta niitä on tosi vaikea huomata lumisessa tunturissa, kun ne ovat viti valkoisia.

-Niin kuin se……mangustin näköinen valkoinen….mikä se on??

Tarkoitatko lumikkoa?

-Just se!

-Minäkin olen nähnyt lumikon, hoitotädin luona.

-Onko se napakettu valkoinen kesällä…

Päädymme siis eteisessä pohtimaan vuodenaikoja, luonnonkiertokulkua ja suojavärinmerkitystä. Jälkiä hangella. Suunnittelemaan luontoretkeä…ihan siinä samalla, kotiinlähtöä varten päälle pukiessa. Ei voi muuta kuin ihailla lasten taitoa elää ja olla hetkessä.

 

V&I  Heidi

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *