Päiväntähti-kiertue on ryhmälle hyödyllinen kokemus, monellakin tavalla. Tänäänkin eskarikaverista paljastui aivan uusia puolia ja päästiin kuulemaan jänniä juttuja mm. kalastuksesta ja hirvenmehtuusta. Samoin tavattiin ”Makkara”, mummon tähdelle neuloma hauska pehmokoira.
-Onko se prinsessa Pikkiriikin Makkara?
-Vai syötävä makkara?
Hauskaa. Kuten on myös se, että koiran ympärille rakentuu pian juonellinen ja pitkäkestoinen metsästysleikki. Päiväntähteys on lisäksi sosiaalisesti hyvä juttu, sillä saahan tähti huomiota roppakaupalla ja toisaalta toisten on kyettävä se hänelle myös sallimaan. Vaikka oma juttu tuntuisi niiiiiiiiin paljon kivenmalta tai muisto jännittävämmältä.
Ennen ruokailua tädin on pistäydyttävä koulun puolella pikku hommissa ja vaihtokaupassa saamme eskarille Konnuslahden Katjan, joka onkin osalle eskareista tuttu koulutaksista. Omat hommat saavat siis jatkua ja kun täti palaa takaisin eskarille…. ”Osasitte olla tosi nätisti ja rauhallisesti. Ja siivota omat jälkenne”, Katja kehuu eskareita ja lupaa tulla tarvittaessa toistekin näin mukavaan porukkaan. Jes! Mikä muu siitä silloin napsahtaa, kuin kk-merkki.
-Enää puuttuu yksi. Ja sitten on se….mikä se oli…
-Mukavuustunti!
Ruokailussa päädymme jälleen lomalentosuunnitelmiin. Yksi on pakannut matkalaukut ja toinen valinnut hellemekon, joku haluaisi ehdottomasti vain lentää. Myös koneen koko ja mahdollinen rahtiruuman riittävyys sekä välilaskut mietityttävät.
-Heidi. Sinä voisit olla lentoemäntä
Hei hilpeys sentään! Pitääkö tädin vaihtaa maksimekko, hellehattu ja varvassandaalit jakkupukuun, pillerihattuun ja korkokenkiin…
-Saisinko minä mieluummin olla matkaopas? Esittelisin teille nähtävyyksiä ja puhuisin englantia??(Tätikin tahtoo nääs leikkiä!!!!)
-Saat olla.
-Niin, tai sinähän voit olla molemmat.
-Mitenkä paljon me tarvitaan tuoleja? Vai istutaanko siinä koneessa lattialla…
Lomakuumetta on ilmassa, ja runsaanlaisesti. Hih.
Iltapäivällä pähkäilemme L-kirjainta mm. kuulomuistin kautta. Eskareiden täytyy kuunnella tarkasti ja toistaa perässä…..Lintu lensi langalle…Leijona liukastui lettuun…Lentokone laskeutui lentokentälle…Leija lensi lumeen…Lanka lähti linnasta…hienosti sujuu ja kuten arvatte, pian myös eskarit alkavat tuottaa muistiketjuja:
-Lammas latasi lentokoneeseen
-Leijona liukastui lantaan
Kesken hassun sanamaistelun ovelle saapuu sopivasti koulunope Heikki, jolla on tarjota aika henkilökohtainen L-sana maisteltavaksi: Loimusalo. Mutta varsinaisesti Heikki kuitenkin tuli tuomaan tulokset äänestyksestä, jolla 3.-4.lkan oppilaat valitsivat eskareiden Suomi 100-piirustuskilpailutöistä viisi kirkolle lähtevää, sillä me eskareiden kanssa olimme käyneet valitsemassa heidän luokkansa kilpailutyöt jo ruokailun jälkeen.
-Siellä on se L leijona, Suomenleijona
Totta. Koululaiset työt olivat kyllä taidokkaita ja kilpailuu lähetettävien valitseminen vaikeaa, kun kaikkia ei voinut ottaa. Kuten ei eskareidenkaan töistä…Viisi valittua työtä ovat taululla:
-Minun ei ole
-Minun on. En kyllä voinut uskoa! Minä luulin, että kukaan ei tykkää siitä
-Mua ei haittaa, vaikkei minun ole, koska (kaverin nimi):n pääsi
-Minä en edes halunnut päästä, niin saan oman työn kotiin
Jutellaan vielä se, että kirkolle lähtevätkin työt palautuvat eskarille ja kaikki saavat sitten omansa kotiin. Ja siitäkin puhutaan, että aina ei voi voittaa ja mielipide sekä maku näissä asioissa on jokaisen oma. Ja sekin nostetaan esiin, että kaikki koululta lähtevät kilpailutyöt tuovat menestyessään kunniaa Kurjalan koululle eli meille kaikille täällä. Onnea siis eskareiden osalta matkaan: Lumiukko / Lumiukko lumisateessa / Tankki / Lumilaiva / Lumimökki ja vartijalumiukko.
V& I kirjoittelee Heidi