Yleinen

Salaiset agentit

25.04.2016, Heidi

Perjantaina revitellään koko koulun voimin vappuilun merkeissä. Luvassa on mm. kaikenmaailmankulkijoiden ja karvakorvien esittely, oppilaiden omia ohjelmia, vitsinkerrontaa, laulua, munkinsyöntiä jne. Varaslähtönä tähän häppeninkiin teimme tänään yhdessä 1.-2.lkan kanssa agenttinaamioita, työnimellä “Jaakko Ryhänen”.

-Mihinkä naamioita käytetään?

-Silloin ei näytä enää samalta, vaan muuttuu. Sitä ei tunnista, sitä ihmistä.

Hyvin selitetty. Ja yhtä hyvin tulevat toimimaan varmasti myös syntyvät naamiot, joiden tyhjään pahvikasvopintaan jokainen sai itse koota ja leikata sopivat pahvielementit: viiksiä, silmälaseja, partaa, hattuja, kiharoita, kruunuja…. Ja tokihan naamion toimivuus täytyy myös testata, joten ennen perjantaita napsaistaan agenteista ryhmäpotretti, josta ylempiluokkaliset saavat sitten vappuhiminöissä yrittää tunnistaa piilottelijat. Saahan sitä yrittää, heh heh.

 

Ilman on alkanut tiivistyä myös välähdyksiä vääjäämättömästä:

kirjahommissa…

-Loppuuko eskari, kun tämä kirja loppuu?

-No tavallaan. Mehän elämme kalenterinlehden viimeistä riviä ja sitten jo kääntyy viimeinen eskarikuukausi.

-Minulla on silloin synttärit.

uloslähdössä…

-Minä esitän seuraavassa lastenparlamentissa, että tehdään lisää naamareita

-Ok. Toukokuussa on vielä yksi parlamentti.

-Mikäs sitten on?

-Kesäloma

-Ai, eikö ole enää parlamentteja?

ruokailussa…

-Ope. Voisitko tulla meille kesällä?

-Jaa-a. Mitäs me sitten tehtäisiin? Ajettaisiin mönkkärillä?

-Joo! Paitsi että sinä et voi, kun olet liian painava.

-Meidän mönkkärillä voi ajaa aikuiset.

 

Niin se vaan vääjäämättä hivuttautuu keskusteluihin, pieni erohaikeus. Tuntuu oikeastaan kummalliselta, että vasta äsken tämä sama porukka tiiraili tosiaan uteliaan jännittyneenä eteisessä ajatuksella:”Siinä niitä nyt olisi, eskarikavereita.” Yhdeksän kuukautta. Sen ajan timantit ovat hioneet toisiaan ja tasoitelleet särmiä, eikä yksikään aikuinen olisi sitä pystynyt tekemään heitä paremmin. Leikin, mielikuvituksen ja vuorovaikutuksen kautta on kasvettu, opittu ja voimaannuttu. Kenties jopa luotu kaveruuksia, jotka kantavat läpi elämän.

 

Karhupukua naftaliinista perjantaiksi esiin kaivellen   Heidi

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *