Yleinen

Pyöräilyä 2

15.05.2018, Heidi

Pyöräily on kivaa, aina vaan. Tänään teimme taitoratoja urhelukentälle siten, että pojat tekivät yhden radan ja tytöt toisen ja sitten niitä ajeltiin ristiin rastiin. Sitten kurvattiin kiireesti koulunpihaan ja kipaistiin koko koulun aamunavaukseen, jonka piti tänään seurakunnan diakoni Mira, joka kertoi helluntaista eli seurakunnan syntymäpäivästä, mitä varten hänellä oli mukanaan ihan oikea lahjapakettikin. Ja millaisia lahjoja sieltä löytyikään: ystävyys, lohdutus, kuuntelu…juuri niitä meille suotuja ominaisuuksia, joilla voimme toisiamme ilahduttaa ja auttaa. Ja kun paketti on tyhjä, niin yleisöltäpä löytyi lisää: kaveruus, laulu ja RAKKAUS. “Rakkaus. Se onkin lahjoista suurin”, Mira ilahtuu ja kehuu muutoinkin koko Kurjalan koulun hienoa käytästä. Ja lupaa tulla taas uudestaan. Tervetuloa, ilo on aina meidän puolellamme!

 

Koska aamupäivänaurinko ei vielä porota pahasti, huristellaan vielä hetki koulunpihan taitorataa, vähintään se kaksi kierrosta, mutta innokkaimmat taisivat pyyhältää peräti kuusi. Sitten pyörät varastoon, pienet omat hommat ja syömään. Ruokailulla keskustelu ajautuu käsittelemään eläintarhoja ja yleensäkin lomakokemuksia. Aika mahtavaa, miten tarkkoja tietoja ja toisaalta tietojen linkityksiä eskarit osaavat tehdä…

-Minä näin villisian. En ollut ikinä tiennyt, että se on niin iso.

-Aatella. Ja niitä voi olla ihan vapaana luonnossa Etelä-Suomessa.

-Ai niinkun Helsingissä?

-Siellä suunnalla, joo

-Mun tuttu kävi siellä, missä se presidentti on…tekemässä paperihommia…mikä se paikka oli…

-Ai presidentinlinna?

-Niin se. Sillä.

-Mikäs sen presidentin puolison nimi oli?

-Jenni tietysti

-Me on käyty korkeasaaressa

-Niin mekin. Ja Ruotsissa

jne.jne. Keskustelu on maltillista ja lautaset tyhjenevät samalla. Ruokailu, kiva yhteinen hetki, keskellä päivää.

 

 

Iltapäivä on omia hommia sekä aarrearkuilua, joka eteneekin ripeästi. Ja voi ylpeys, kun oman lukon saa vihdoin pujottaa salpalenkkeihin ja naksauttaa kiinni. Se on silloin ihan oikeasti aarrearkku. Ihan ihan oikeasti.

-Meillä on joku koulainen tehnyt joskus aarrearkun, mutta siinä ei ollut mitään saranoita, eikä lukkoja. Se on niinkun laatikko. Vaan.

-Keretäänkö me tehdä ne omat projektit valmiiksi?

Kyllä. Päiviä on hirvittävän vähän, mutta priorisoidaan ne oleelliseen, niin hommat hoituvat ja valmistuvat varmasti. E-kirja, muistitikut, projektit, kirja…helppo nakki tällä porukalalla.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana juustoinen broilerkeitto,

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *