Pienen kuusen tarina on askarteluseikkailu kohti jouluntaikaa. Tarina on pohjustettu taululle ja eskarit käyvät valkoisen paperin kimppuun, valkoisin liiduin. Ohjeena luoda oma luminen satumetsä.
-Ei tää näy
-Näkyy himmeesti
-Mitähän tekis…
-Mitähän se pieni kuusi voisi ympärillään nähdä…
Syntyy lumikukkia, maailman suurimpia lumipallohiutaleita, karhu talvipesässään, lumihevonen, taikalunta, lumimyrsky, helikopteri ja lentokone puutyömaalla, kettu, naurava lumiukko, lumikissa…
-Ja nyt taiotaan lumi näkyviin
Syntyy kohahdus, kun paperin yli kulkeva leveä pensseli maalaa pinnan siniseksi ja paljastaa lumiviivat.
-Hieno!
-Kato. Se on tosi hieno.
-Tää on minun tekemä. Onko hieno?
-Sinulla on lumikukka tuossa.
Edes omille hommille ei meinata malttaa lähteä, kun jokainen haluaa nähdä, mitä kaverin paperista oikein taikoontuu esiin. Ja sama ihastelu jatkuu iltapäivällä, kun työt on saatu kootuksi seinälle. Ei sitä iloon ja elämykseen aina niin kovin suuria tarvita.
Iltapäivällä tavataan koulukummit pikaisesti, joulujuhlaohjelmasuunnittelun merkeissä. Eskareillahan oli toiveistaan ihan selvät sävelet jo viime viikolla, mutta kuinkas kummit…Hiukan tahmeasti ovat liikkeellä….Ja koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, päätetään, että isojen mielipide saa tekeytyä vielä torstaihin asti.
Päivän päätämme T-kirjaimen tutkiskelulla ja harjoittelulla sekä prinsessaisella OnniOpuksella, joka onkin ryhmän 11 omakirja eli kierros päästään aloittamaan alusta. Jee!!!Sitten jo loikitaan yli loskaisen pihan kohti koulutakseja, ”Heippa” ja ”Huomenna nähdään” huuteluiden säestyksellä. Kyllä se taas hujahti nopeasti päivä, hyvä että kissaa ehti sanoa. Tai T:n päivänä, tuskin ehti tonttuakaan sanoa.
V&I kirjoittelee Heidi