Yleinen

Peikkomusiikkia ja eläinaskartelua

14.11.2017, Heidi

Saimme eskareiden kans toimia tänään kernaaliharjoitusyleisönä lasten musiikkituokiolle, jossa seikkaili Pikku Peikko. Jo etukäteen olimme tuumineet, että katsomme esitystä erityisen tarkasti, että osaamme antaa siitä palautetta ja ehkä kehitysehdotuksiakin. Alkuun tekniikka hiukan temputtelee, mutta hienosti malttaa yleisö odottaa. Sitten päästään ensimmäiseen kappaleeseen, joka on peikkojensuvusta kertova pianosäesteinen laulu ja josta pitäisi kuulla synonyymejä sanalle peikko. Siispä korva tarkkana…

-Menninkäinen!

Sehän se. Samalla pohditaan myös soittimena pianoa, että miltäs kuulosti…

-Hyvältä

-Kovalta

-Se oli kovaa ja ei sitten saanut selvää

”Ahaa”, vieraileva esiintyjä nyökyttee ja kiittää kommenteista. Otetaanpa jatkossa huomioon.

Seikkailu jatkuu ja matkaamme Pikkupeikon kanssa laulellen Ruotsiin, Amerikkaan, Afrikkaan…ja lopulta takaisin kotiin. Tuokio vie tasan tunnin, mutta niin vaan jaksetaan. Ja sitten palutetta:

-Se oli kiva (*monta)

-Hyvä

-Niin minustakin

Aivan erityisesti mieleen ovat jäänet esitystä tukeneet kuvat;Peppi Pitkätossu, Eemeli, majava, magnusti Timon…

-Pitäisi olla se kuva tuossa. Kun tultiin takaisin. Se alku.

”Totta! Se luolakuva, mistä aloitettiin. Laitetaanpas se tosiaan siihen…”esiintyjä tarttuu eskarilaisen kommentiin ja pian kuva jo seinällä komeileekin ja ilo oivalluksesta on ilmeisen molemminpuolinen. Kuten vuorovaikutus muutoinkin on koko yhteisen ajan ollut, vastavuoroisesti keskustellen ja kuunnellen etenevää. Ja miten hienoja havaintoja&kehitysehdotuksia eskareilta, kun tyypit ovat hei vasta jotain 6v! VALTAVA kiitos siis niin eskareille, kuin upeaääniselle Sannalle, hetkestä, josta kaikki saivat varmasti jotain. Täti tirisee riemua ja rutistaa ihan jokaista, isosti.

 

Tänään aloitimme myös kuukauden aiheeseemme liityvän tietoteknisensanastoon kartuttamisen ja ensimmäinen termimme oli: hiiri. Eskarit tietävät heti mistä laitteesta on kyse, mutta yllättävän moni ei ole hiirtä juurikaan käyttänyt. Nettioppaamme tiesi kuitenkin kertoa, että hiiren paras taito on valintanäppäin, motto ”klikkaa mua” ja pahin huoli kosketusnäyttö…

-Miksi sitä huolettaa kosketusnäyttö??

-No,kun se ei toimi niissä. Tableteissa ja puhelimissa

Samoin eskareille on ihan tuttua, että hiiresä voi olla johto tai sitten ei.

-Saadaanko me kokeilla hiirtä?

-Joo. Huomenna on kuulkaas ihan pakkokin, kun otamme käyttöön ne omat nettitikut. Ja perjantaina pitäisi sitten piirtää itselle hiirellä joku kuva tallennettavaksi.

-Jee!!!

-Minä osaan

-Niin minäkin

 

Päivän lopuksi on vuorossa jälleen parlamantin hommia, kun käymme eläinaskartelun kimppuun, eikää sana kimppuun tuntunut aluksi olevan ollenkaan edes liioittelua, heh heh. Vessapaperirullasta pitäisi näet leikata viivoa pitkin joko kissa tai koira, mutta tämä pahvi onkin paksumpaa kuin askartelukartonki…

-Ei nää leikkaa

-Elä voimalla. Niinkuin sahaus. Se pitää rennosti.

-Kokeileppa leikata tuosta yksi pala edestä ja sitten eteenpäin..

Ensimminen koira saa muotonsa ja ilmassa on VAU samalla,kun into pinkaisee pöydänympärillä kattoon. Eläimiä alkaa valmistua kuin liukuhihnalta. Ja mitä tuosta, jos muutama korva ja häntä joudutaan niittaamaan takaisin paikoilleen, sehän on vain maallista, tuumaisi KattoKassinenkin. Maalia vaan pintaan ja hyvältä näyttää. Ja mikä parasta, tässä askartelussa kaikki materiaalit ovat kierrätystavaraa, joita löytyy helposti kotoa eli taitoa voi hyödyntää myös kotona puuhaillessa. Että muistakaanhan säästää rullia…

 

V&I  Heidi

Ruokana siskonmakkarakeitto, ruisleipä ja juusto

 

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *