Yleinen

Omia kuvia ja jumpan iloa

23.08.2017, Heidi

Tänään oli taas viikon pitkä päivä, viisi tuntia. Siksipä päivä rakentuikin niin, että sen sisällä oli monia pieniä hommakokonaisuuksia. Mutta ennen niitä: arvatkaa kenen kuvat odottivat meitä tänään taululla? Koulukummien! Siinä ne nyt olivat Hannu-open lähettäminä, jokaisen ihka omat isot koululaiset. Ja ette varmasti millään arvaa, keitä tänään ruokalassa sitten bongailtiin tarkalla silmällä, heh heh.

Mutta ne päivän hommat. Aamulla teimme parityönä oma reaalikokoinen vartalokuva, johon maalattiin valmiiksi ihonväriset alueet. Sitten jätettiin työt kuivumaan ja lähdettiin jumppasaliin, jossa mentiin eikä meinattu:hippaa, liikesarjoja “opettajaleikin” muodossa, patjalle hyppyä puolapuilta, kuperkeikkoja ja lopuksi vielä pallorentoutusta, parin kanssa toteutettuna. Eipä siis ihme, että ruokalaan suuntasi punaposkinen ja melkoisen nälkäinen joukko.

-Minusta jumppa on eskarissa parasta.

-Minusta ulkoilu.

-Minusta jumppa.

-Minä tykkään niistä piirustuksista.

-Tarkoitatko värityskuvia? (nyökkäys)

-Minusta…en tiedä vielä.

Eskareiden keskinäinen keskustelu on kiintoisaa kuunneltavaa, sillä kaikilla osallistujilla on varsin järkeviä perusteluja mielipiteensä tueksi. Ja miten hyvältä kuulostaa se, että jo viikossa melkein jokainen on löytänyt ainakin jotakin itselle mieluisaa tai kokeillut jotain ihan uutta. Se on hyvä homma.

 

Iltapäivällä luetaan taas kirja ja jatketaan sitten aamulla aloitettua omaa kuvaa. Nyt vuorossa on vaateiden maalaus. Voi ilo, kun vesivärimaalarit pääsevät taas parin kanssa yhdessä työskennellen työhän. Isoille pinnoille syntyy raitoja, kiemuroita, värinsekoituskokeiluja…Osa töistä valmistuu nopeasti, osan viedessä enemmän aikaa.

-Me ollaan sellaisia taiteilijoita

-Niin. Me tälleen tehdään erilaisia. Juttuja.

Työhönsä keskittyneet pojat toteavat vakuuttavan totisina heidän hidasta etenemistään ihmetteleville tytöille. Niinpä. Työrauha on tärkeä asia, varsinkin luovissa hommissa. Lopulta kaikilla on valmista ja niin se on vaan pitkänkin päivän kello kipittänyt kotiin lähdön kohtaan. Olipas iloisen värikäs päivä, ulkoisesti ja sisäisesti.

 

Kirjoittelee  Heidi

-ruokana broilerpihvi, perunamuusi, vihersalaatti-

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *