Yleinen

Ohjelmanmuutos

28.03.2017, Heidi

Meillä piti olla tänään pelipäivä, jossa koko eskari olisi muutettu pelilaudaksi ja eskarilaiset itse olisivat toimineet nappuloina. Pelin nimi “Kaupunki” sai tädin kuitenkin miettimään, että hyvin yhdessä suunnitellen tästä eskareiden ideasta voidaan saada irti vaikka: maanosat, raha, laskutoimitukset kympin lukualueella… Ja toimivaa peliä voitaisiin kutsua pelamaan vaikkapa koululaiset. Tai jopa vanhemmat…Tästä syystä otimme päivään tänään muuta puuhaa ja pelipäivä siirtyi ensi viikolle. Mitä ennen käytetän yksi päivä sääntöjen sun muiden suunnitteleluun. Tämä sopi eskareille oikein hyvin.

 

Mitä päivä sitten sisälsi?No ainakin monta hauskaa heppajuttua, sillä “tähtieskari”-vuorossa oli harjoittelijamme Taru, jolla kokemusta nelijalkaisista kauramoottoreista on enemmän kuin paljon. Meille selvisi mm. mikä on banderolli tai lapsuudenystävä, että pakettiautossa voi nukkua, perunasota on hauskaa jne. Ja että heppasilla voi olla kaikenlaisia nimiä, kuin Tussi, Merkkari, Olavi, Pepe jne. Kiitos Taru kivoista jutuista ja valaisevista valokuvista, ihanasti olit paneutunut asiaan.

 

Mutta eipä Taru päivästä selvinnytkään niin vähällä esilläololla, sillä tänään sattui olemaan myös hänen syntymäpäivänsä. Ja synttärithän me juhlitaan aina, jee!!! Lauletaan siis onnittelulaulut ja posteljooni tuo kortin..mutta mitäpä sankarittarelle halutaan antaa taikalahjana?

-Tuhat hevosta

-Tuhat pussia karkkia. Ja tuhat kolikkoa. Ja tuhat tikkaripussia.

-Lämpimiä vaatteita.

-Sata hevosta.

-Tuhat karkkipussia. Ja tuhat miekkaa.

-Tuhat taikahevosta.

-Taikoisin sinut kalaksi (Taru voisi sukellella vedessä ja muuttua taas takaisin ihmiseksi)

-Tuhat mönkijää. Ja peräkärriä.

-Miljoona hevosta.

No niin, johan saisi kivan ratsutilan aikaiseksi. Kylläpä on osuvia taikalahjoja. Mutta ohjelma jatkuu.

-Olisiko sinulla Taru joku toivelaulu tai leikki?

-Ei kyllä tule nyt mieleen. Keksikääpä te.

-Ih-hah-haa, se sopisi tosi hyvin.

Totta, olemme kaikki asiasta samaa mieltä. Vielä lopuksi pieni tikkariherkku, jonka imeskelyn aikana onkin hyvä kuunnella jatkokeromuskirjasta uusi Vaahteramäen Emelin metku, jossa matka käy keitokulho päässä tohtoriin. Ensin ohitetaan pannukakkupaikka ja possupaikka, sitten ollaan jo Marjovaarassa…

-Tää on hyvä. Mutta en kerro, koska sitten toisten ei ole kiva.

-Minäkin tiedän tämän. Kohta se..

-Hys. Elä paljasta.

Niinpä niin, hyvät tarinat on hauska kuulla uudestaan ja uudestaan.

 

V&I  Heidi


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *