Luurangonhan me jo käsittelimme ja väsäsimme aiheesta oikein rautalankaprototyypit. Tänään nuo protot sitten saivat ”lihaa luiden ympärille”, kun muovasimme niihin lihakset taikataikinasta.
-Tää ampuu jouskalla
-Tällä on tosi vanhat jalat
-Tämä tanssii
-Tää ei pysy pystyssä!
-Sillä ei oo varmaan lihaksia (hihitystä)
Muovaamisen ohessa pohditaan, että mikä kaikki meissä sitten oikein liikkuu. Ensin pullistellaan porukalla habaa ja lommotetaan poskia. Myös naurulihaksia etsitään ja hytkytellään.
-Onko silmässä lihas?
-Onko kieli lihas? Se liikkuu ihan koko ajan.
Sitten pyöritellään niskoja ja hartioita sekä tuumataan kasvukivut.
-Meidän äitillä on olkapäät aina jumissa ja isän pitää hieroa.
-Niin meidänkin.
Lihaksistot valmistuvat ukoille ja muovaajat ovat silminnähden tyytyväisiä aikaansaannoksiinsa, jotka aikanaan taas pääsevät esille koulunruokalan ikkunalle. Mutta eihän se ole opettaja eikä mikään, joka ei aiheesta vielä yhtä aasiansiltaa kisko
-Tiedättekö. Lihakset tarvitsevat tosi paljon energiaa, että jaksavat toimia. Nyt lähdetään syömään.
Iltapäivä kuluu omien hommien parissa. Yhtä aikaa meneillään on roolileikki leijonaperheestä, värityskuvia, ekapeli-eskaria tietsikalla, lautapelejä… siis omia hommia isolla O:lla.
Maanatain uimakoulun pärkeisiin räpylöitä sovittaa v& I Heidi