Lastenparlamentti toivoi, että eskariviikkoon mahdutettaisiin lisää metsässä toimimista. Mikäpäs siinä, heti aamusta vaan turvaliivit päälle ja kohti…
-Mennään sinne tulivuorille!
Sinne mennään, läpi viidakon ja vesistön.
-No niin.
Perille on päästy ja vikkelästi hajoaa ryhmä metsänsiimekseen tutkimaan. Löytyy sieniä ja ällöä mustasienimuusia, pian joku keksii alkaa rakentaa majaa. Toisille metsä on taas ääretön avaruus, valloittamistaan odottava seikkailu. Havukasassa puolestaan ketterät kissanpennut naukuvat ja vaanivat varomatonta ohikulkijaa, kertakaikkisen suloisina. Myös rosvot ovat liikkeellä, eikä mokomia aina piiloistaan huomaa…
Metsä on meille suomalaiselle kuin toinen koti, mutta näitä lasten touhuja katsellessa ajattelee pakosti, että metsä on myös yksi mahtavimmista tarjolla olevista oppimisympäristöistä. Jo pelkkä metsässä liikkuminen on haaste: pitää kiivetä kiville ja kannoille, taiteilla kaatuneella puulla, hyppiä yli risukon ja kurkottaa kohti oksaa…Siinä sitä on tarjolla sellainen motorinen toimintarata, ettei ihmiskäsin rakentamalla onnistu. Ja entäpä aistit tai havainnoiminen tai mielikuvitus ja luominen. Se kaikki on läsnä tässä, eikä edes maksa mitään. Kyllä me olemme onnekkaita.
Reilu tunti hujahtaa hetkessä ja juuri parahiksi käyntiin päässeitä leikkejä on harmillista jättää. Mutta ei huolta, torstaina tullaan taas.
-Onko silloin puukäsitöitä?
-On, mutta keretään me metsäänkin.
-Jee!!
Kotimatkalla huomataan myös, että ei nähty yhtään eläintä, vaikka oltiin metsässä.
-Ei voi metsästää.
Ei niin, mutta onneksi sähkölinjan yli pyrähtelee sentään pikkulintuja.
-Miksihän ne lentelevät edestakaisin?
-Ne hakee matoja pesään.
-Ne harjoittele lentämistä. Tuossa on lyhyt matka puuhun.
-Ne on säikähtäneet jotain.
-Ne pelkäävät meitä.
Niinpä. Hienoja oivalluksia ihan kaikki.
Iltapäivällä puuhaillaan ensin omia hommia ja päivän päätteeksi tutkitaan kirjainta E niin kuin epeli. Suusta se löytyy ihan helposti.
-E niin kuin erinomaista eskarit.
-Ja Erkki. Meidän tuttu on Erkki.
-Minun serkku on Emilia.
-Mun nimessä on se, mutta ei alussa.
-Minullakin on.
Kaikki osaavat myös hienosti lukea sanan EI, sillä ovathan he vain hetkeä aiemmin päässeet vuorollaan lukemaan taululta valitsemansa puhekuplan AI!/ AI?/ AI. Hauskaa.
V& I Heidi