Yleinen

Meidän koulu

19.08.2016, Heidi

Tänään se sitten hoidettiin, esittäytyminen koulunväelle. Koko koulun aamunpamauksessa opettajat ja koululaiset kertoivat ensin oman nimensä ja sitten oli eskareiden vuoro. Ei mitään hämminkiä, vain selkeästi ja kirkkaasti lausuttuja omia nimiä, ihan kuin vanhoille tutuille olisi haasteltu. Aikamoinen suoritus koulun pienimmiltä. Tätiä ihan pikkuisen niiskututti.

Ennen pamausta kuitenkin ehdimme pitää jo “hei hoi musisoi”-tuokion, jonka aluksi mietimme, että mitä musiikki oikein on:

-Se on radiossa

-Kun lauletaan

-Piano ja kitara

-Ninjagossa on sellainen laulu

-Niin on, tosi lyhyt

-Rummut

Seuraavaksi taputtelimme: hiljaa, kovaa, hitaasti, nopeasti… Ja sitten asemalle kolkutteli iki-ihana Pienen pieni veturi, jossa veturikuski sai itselleen vaunuja nimeltä mukaan pyytämällä…

-Tuo tyttö

-Ahaa. Muistaako kukaan nimeä?

Muistaahan toki, monikin. Ja pian varmasti kaikki muistavat jo kaikki.

-Tiedättekö mitä. Nämä musiikkihommat hoituivat niin tyylikkäästi, että teille jäi tähän väliin pieni ekstra-aika oma homma.

-Jee!

Olimme nimitäin katsoneet aamutuokiotaulusta aiemmin, että perjantai on siitä poikkeuspäivä, että omat hommat sijoittuvat vasta päivän loppuun, mutta oikein ISOLLA kuvamerkillä. Ja iso merkki siihen tarvitaankin, että ehtii rauhassa leikkiä ja puuhata. Esimerkiksi viimepäivien suosikkipeliksi noussut fortuna vaatii aikaa ja malttia.

-Meidän isällä on tällainen peli. Tosi vanha.

– Niin meidänkin.

-Ovatko he hyviä siinä?

-En tiiä. Ei varmaan.

Hih, tätiä hymyilyttää. Kaivakaahan isit marmorikuulat naftaliinista tai jälkikasvu kohta päihittää teidän sata nolla.

 

Valolla ja Ilolla ihanaa ja rentouttavaa vkonloppua kaikille eskarilta toivottaa Heidi


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *