Yleinen

Meidän koulu

16.02.2017, Heidi

Tänään se tuli taas todistetuksi, millainen etuoikeus on saada olla osa tätä kouluyhteisöä. Koulunpuoli nimittäin otti kopin eskareille eilen julistetuista painimattomuusviikoista ja keskustelun jälkeen koko koulunpiha asetettiin koskemattomuusvyöhykkeeksi. Toki hippaset ja sellaiset ovat edelleen ok, mutta ei enää tönimistä tai tuuppimista sisältävä painimistoiminta. Joku voi tietysti tässä kohtaa ajatella, että mitä ihmettä, kyllähän isojen pitää saada rymytä, ainakin keskenään, mutta asiaa voi katsoa myös mallioppimisen näkökulmasta. Isot ovat pienille idoleita ja mitä nämä edellä, sitä pienet perässä…Sillä erotuksella, että ymmärrys ja taidot eivät vielä riitä sen enempää voimankäytön kuin riskien arvioimiseen. Ihanaa siis isot ja kiitos, kun tulitte jälleen meitä puolitiehen vastaan.

 

Aamulla kirjastoautossa eskarit osoittivat puolestaan hienoa malttia, kun Pekan tietokone oli  mennyt ihan sekaisin, eikä suostunut sen enempää palauttamaan kuin lainaamaankaan kirjoja. Pekan selvitellessä asiaa puhelimessa, pohdiskelemme koneiden tarpeellisuutta ja korvattavuutta. Ja siinä sivussa mm. Alaskaan koneita ja nykymaailmaa pakoon muuttaneita ihmisiä ja alueen ainoana pysyvänä kulkuväylänä toimivaa rautatietä.

-Jos ei ole sähköä, tarvitsee kynttilöitä.

-Miten sinne mennään, jos ei ole autoja?

-No esimerkiksi kävellen, koiravaljakoilla tai vaikka moottorikelkalla.

-Tai hevosella

-Monsteriautolla pääsisi, siinä on neliveto

-Ei kyllä pääse. Se erämaa metsineen on sellaista.

-Kyllä pääsisi. Isolla monsterilla.

Tietokone ei virkoa kovasta yrityksestä huolimatta, joten Pekka joutuu turvautumaan kynähommiin ja laittamaan sekä lainaajan että kirjojen  tiedot ylös paperille. “Hidasta hommaa”, joku toteaa ja katsoo kaihoisasti viivakoodinlukijaa. Tottapa totta, mutta hienosti eskarit pinnistelevät ja lainaukset saadaan hoidetuksi manuaalisesti.

 

Huomenna vietämme eskarilaisten syksyn vuosisuunnitelmapalaverissa esittämää “Tervetuloa meille”-päivää. Kutsujahan meiltä lähti vino pino ja kivasti on saatu paluupostia kylään saapujilta. Tulossa on mummoa,ukkia, iskää, äitiä, kaveria, koulukummia, pienempiä sisaruksia, kummia, naapuria… siis hauska kattaus eri-ikäisiä ihmisiä.

-Mites me oikein tervehditään vieraita, kun he saapuvat? Käsipäivää tietysti, mutta mitähän siinä voisi sanoa…

-Terve

-Hei

-Hyvää aamua…eikun huomenta

-Hyvää päivää

-Iltaa (hihitystä)

-Moro

-Morjens

-Koira (ja koko joukko repeää jännittyneeseen nauruun)

Harjoitellaan siis oikein livenä kättelyä ja omannimen sanomista sekä mietitään soveliaat toimet vierailun päättyessä. Sitten väritellään vielä valmiiksi leikkipaikkakortit ja laulaa lurautetaan varoilta muistinvirkistämiseksi, mikäs muu kuin…napakettu, vaikka ei olisi kuulemma edes tarvinnut. Loppupäivän voimmekin pyhittää hyvin mielin ihan vain omille hommille.

V&I eskarilta  Heidi


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *