-Nyt otetaan mahamatematiikkaa. Ota kirja ja kynäkori. Valitse itsellesi mukava paikka ja asento lattialta. Jätä kaveriin vähintään kädenmitta väliä.
Joku istuu, joku makaa, joku on polvillaan, jonkun jalat heiluvat ilmassa vuorotahtia,mutta kaikki saavat maltilla kiinni hommasta. Mahtava työrauha! Itseasiassa on tutkittu juttu, että aika monelle penkissä pyörijälle keskittymiseen hyvä apu onkin tällainen ”itsensä päällä makaaminen”. Esimerkiksi kehon tuntoaisti saattaa olla herkkä tai käydä ylikierroksilla, eikä kuuntelemisesta, saatikka keskittymisestä, tahdo tulla mitään. Kotioloissa nämä touhuajat yleensä piirtelevät tai tekevät läksyjä lattialla pötköillen eli hoitelevat haasteen ihan itse luonnostaan. Seurailkaahan siis mussukoitanne ja antakaa vinkkiä, jotta osaamme rakentaa sopivan toimintaympäristön oppimiselle.
Iltapäivän olimme sitten ”ihan kipsissä”, kun 1.-2.luokan oppilaat olivat tulossa meille kylään ja kaikkia jännitti aika lailla. Mutta mitä siitä, sillä hetkeä myöhemmin oltiin sitten koko porukka oikeasti kipsissä, kun aloitimme yhdessä talvisen lumiukko-projektin.
-Tällä on näääääin iso nenä
-Saako tehdä hiukset
-Tästä tulee lohikäärme
-Tältä irtosi nyt jalka…
Oli ilo katsella, kuinka luovasti eskarit syöksyivät työhän, olihan menetelmä heille tuttu syksyn salaisesta ystävästä. Ja mitä pienet edellä, sitä isot perässä…Niin hienoja aihioita, että näitä ukkoja ei aurinko sulata edes sadassa vuodessa!
-Saako mennä leikkimään??
Saahan toki. Pian jo porukassa pelataan, rakennellaan ja esitetäänpä pieni käsinukketeatteri-esityskin nimeltään ”Hevonen kadoksissa”. Kivaa ja kavereita tuntuu olevan kaikilla, eikä edes kotiin ole kiire kellään. Hip hei, ensiviikolla taas tavataan!
Fiilistelee heidi