On hetkiä, jolloin tuntee osanneensa jotain. Tänään tädillä oli sellainen, kun pukukopissa luistimia riisui riemastunut eskarijoukko, jonka yhteisestä ilosta olisi voinut pyörittää valtavan pallon. Yksi saa itse pois kypärän, toinen on pysynyt ensikerran jäällä pystyssä, joku ei jäänyt hipaksi kertaakaan… Jokainen lapsi tuntuu saavuttaneen jotain itselle suurta ja tärkeää, mikä voisikaan kasvattaa luistelunriemua enemmän.
-Eskarit. Tiedättekö. Tänään minä annan teille kk-merkin ASENTEESTA.
On odottavan hiljaista ja täti tarkentaa: ”Asenne tarkoittaa sitä, että millaisella mielellä lähtee asioita tekemään. Tänään teistä jokainen laittoi luistimet itse jalkaan ja muutoinkin yritti hoitaa hommat itse. Apua te muistitte pyytää kauniisti ja maltilla. Jäällä taas kaikki tekivät parhaansa ja te myös kannustitte kaveria. Minä olen ihan hirveän ylpeä teistä jokaisesta.”
Hiljaisuus repeää iloon, kk-merkki, hienosti ansaittu sellainen.
Muutoinkin päivä sujuu kivasti. Lukutuokiolla prinsessa Pikkirilli riemastuttaa itsepäisillä tuhmuuksillaan ja matematiikassa lukua kuusi sekä harjoitellaan että hajotetaan. Omissa hommissa kiinnostuksen jakavat tabletit ja lautapelit. Tuntuu melkein kuin loma olisi kasvattanut eskareita isommiksi…Hui kauhistus ja heti pois sellainen ajatus, heh heh.
Iltapäivän päätteeksi lähdetään ulos, jossa poliisi & rosvo-leikki vaatii hiukan aikuisen läsnäoloa ja yhteistä suunnittelua toimiakseen. Mutta kuinka nerokkaita ideoita eskareilla haasteiden ratkaisuun on, ei voi kuin ihailla. Vai mitä tuumaatte esimerkiksi vankilasta, josta kaverin voi vapauttaa vain ”avaimen” eli lumipallon tolppaan iskemällä. Ei tarvitse kinata, että kerkesikö vai ei, kun asian voi helposti tarkistaa…Oivallista logiikkaa, isolla O:lla. Eipä olisi tädiltä kyllä tuollaista ideaa irronnut ikipäivänä, mutta laitetaanpa muistiin tulevaisuuden varalle…
Valolla ja Ilolla havainnoi Heidi