Yleinen

Löytöretki äänteisiin

28.08.2017, Heidi

-Otetaanhan peilit esille. Nyt etsitään kirjaimia. Suusta.

-Häh?

Joka vuosi on ilo nähdä se innostus, mikä eskareille syntyy äänteiden maistelusta. Varsinkin, kun lukeminen on aika monen eskarin oma oppimistoive (vaikka eskarin tavoite se ei olekaan), jonka tueksi äännemaistelu on juuri sopivan leikinomaista toimintaa. Ja kyllä joka vuosi käy niinkin, että jokunen eskari sen lukemisentaidon oppii, kaiken tekemisen sivussa. Niin tai näin, tänään tutkittiin siis A:ta, monin eri tavoin: aakkoslauluna, kynätehtävänä, kämmenpiirroksena, tablettina, laivanlastauksena, ulkona risukirjaimena ja kirsikkana kakussa;läksynä. Ja aakkosjunan vaunuun numero yksi saatiin matkustajaksi Auto. Hommat ovat juuri lopuillaan, kun eskarit huomaavat…

-Mikä tuolla Pertin häkissä on?

-Se on joku hattu. Tai lasku.

-Onko se se posti?

Ilmassa tirisee jännitys ja kirjehän se on, paperihatuksi taiteltuna.

-Pertti!

Ja näin siinä luki:

Voihan pöllö ja pölötys. KOP KOP, anteeksi, että olen myöhässä. Niin koululaiset aina tekevät, minä olen nähnyt. Minä olin kuulkaa lomalla ja jouduin haaksirikkoon. Ja se ei siis ole mikään paikka, vaan sellainen… niinkuin… olotila, kun putoaa kesken myrskyn Amerikan laivasta Atlanttiin ja huutaa kovaan ääneen: ”Helppiä! Pöllö yli laidan!!!!” Juu, sellaisessa minä olin, mutta siitä ja reissusta tarkemmin sitten, kun postipakettini saapuu. Niin katsokaan tietysti minä hankin reissusta matkamuistoja, mutta arvatkaapa vaan, onko kovin helppo lentää pahvilaatikko siiven alla. Tai uida. Niin, että onneksi yksi Benjamin-poika Ranskan rannikolla (näytäppä Heidi karttapallosta, missä Ranska on) otti laatikon ja lupasi laittaa sen postiin. Ja osti rantakioskista 10 pussia ilmapalloja ja sitoi kaikki sata palloa yhteen apulentorepuksi. Ja tässä sitä nyt siis ollaan. Ihan yhtenä pöllönä.

Ensimmäinen kappale muuttuu hetkessä maantiedon “oppitunniksi”, kun etsimme porukalla karttapallosta Suomen, Atlantin ja Ranskan sekä selvitämme, että missä paketti konkreettisesti liikkuu, jos se saapuu meritse tai lentopostina.

-Missä on Italia?

-Se on tämä saappaanmuotoinen maa.

-Minä olen käynyt siellä.

-Missä? Näytä.

-Minä menen pitkään reissuun. Kreikkaan.

-Missä se on.

-Kreikka on tässä. Siellä ovat kotoisin ne minun kilpikonnat.

 

Mutta asiaan. Mukavaa, että olette tulleet, kun täällä on ollut aika hiljaista. Tai ei ollut silloin, kun korjausmiehet pitivät metakkaa, mutta siitä nyt on aikaa jo monta kalenterinlehteä. Eikä juhannuksena, kun Vinski-varis päätti pitää juhlakonserton puhelinlangalla. Varis on siis lintu, musta lintu, jos ette satu tietämään. Tai onhan Kalle-korppikin musta ja lintu, mutta ei se silti ole varis. Kun se on korppi. Ja minä olen pöllö, vaikka en todellakaan ole pöllö, heh heh. Vitsi, vitsi, tajusitteko?

-Mikä tässä on vitsi?

-No se pöllö. Että ei ole pöllö. Silleen niinkuin tyhmä.

Aikas hienosti oivallettu ja selitetty!

Juu, mutta sitten olisi homma. Voisitteko ystävällisesti ottaa sellaisen ryhmäkuvan, jossa näkyvät kaikki eskarit? Ja laittaa siihen myös nimet? Että menee jatkossa postit oikeaan osoitteeseen, niin kuin Kallen posti Kallelle, eikä esimerkiksi Petterille.

Eipä tässä nyt muuta. Terveisin   PP

-Voidaankos me ottaa kuva nyt heti, ettei unohdu?

-No ei!(* monta)

Totta. Kaikki kaverithan eivät ole tänään paikalla, joten yksi urhea eskari ottaa muistutustehtävän eli hän huolehtii kuvauksen muistutuksesta sitten, kun kaikki kuvattavat ovat paikalla. Ja lähes kaikki ovat valmiita auttamaan Pertin paketin avaamisessa, sitten kun se saapuu.

-Mitähän siinä paketissa on?

Niinpä niin. Saapa tosiaan nähdä…

 

V&i kirjoittelee  Heidi


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *