Täti on hiukan tilassa, herkisteltyään eskareiden kouluunsiunaamisessa. No, yritetään silti saada joku ajatus päivästäkin kiinni…
Tänään eskarilla oli tyhjennyspäivä, eikä taksihin iltapäivällä pakattukaan ihan muutamaa pussillista tavaraa: kura-,jumppa-ja varavaatteita, kenkiä sekä askarteluja. Myös eskarikirja valmistui ja senkin sai kotiin. Edes naulakkomerkkeijä ei jätetty seinään, vaan eskari on nyt tyhjä kuin se kuuluisa ”Turusen pyssy”.
Tosin iltapäivällä oli hetkittäin suorastaan täyttä, nimittäin ihmisistä, kun saimme vuoron perään kylään kaikki luokat koulunpuolelta. Syynä tähän oli yllätysvierailulle saapunut konnakaksikko Pollu & Wikkan, jotka täti oli luvannut hoidella vierailulle ennen kesälomaa. Vähiin kävi, mutta ehdittiinpäs.
Tänään saatiiin päätökseen myös ”Pienin askelin”-ohjelma, jonka viimeisenä haasteena oli oman itsen arvostaminen. Toteutuksellisesi se hoidettiin niin, että kaikki saivat vastattavakseen kyselyn, jotka täti sitten koosti yhdessä jaettavaksi. Ja mikäpä oli jakaessa, niin avoimesti kysymyksiin omasta osaamisesta, harjoittelemisesta, uskaltamisesta ja haaveilusta oli vastattu. Kiitos siitä vielä ihan joka iikalle, kyllä olette mahtavaa sakkia kaikki!
Lopuksi vielä muutama havainto eskarisiunauksen kirkonpenkistä:
-Asuuko se Jumala tässä kirkossa?
-Se Jeesus on taas tuolla seinällä. Näyttää vähän kuolleelta.
Sitten Sanna-pappi puhuu vertauksellisesti erilaisista avaimista, kuten aapisesta lukemiseen, kotiavaimesta oveen ja rukouksesta avaimena Jumalan yhteyteen. Yhtäkkiä yksi eskari kääntyy puoleeni hyvin vakavana:
-Sillä Jeesuksellapa on varmasti kaikki avaimet, vaikka se on tavallinen mies. Sillä on ne siellä taivaassa. Ei muuta.
Niin, mitäpä sitä. No korkeintaan vielä se, että hienosti jakoivat eskarit hoitaa tämänkin homman kunnialla kotiin.
Nenäliinoja huomiselle hamstraillen Heidi