Yleinen

Leikkiä, liikuntaa ja liikutusta

07.10.2016, Heidi

Tänään tuplalelunpäivänä eskareilla oli mukana kaikenlaisia mukavia juttuja: poneja, autoja, avaruusaluksia, barbeja, pehmoja…Kysymysten pohjalta selvisi myös, että leluja oli saatu monin tavoin: synttärilahjaksi, joulupukilta, lainattu isommilta sisaruksilta tai löydetty kirpparilta.

-Minullakin on tänään mukana jotain. Teille.

Kassista löytyy elektroninen kassakone, joka laskee ja piippaa. Sille tuleekin heti käyttöä, kun edellispäivän kahvilaleikki muuntuu ruokakaupaksi. Muutoinkin leikit lähteävät liikkeelle ja tädille jää oikeastaan vain tavaroidenetsijän- ja seurailijanrooli. Mikä ei muuten ole ollenkaan huono homma, paremminkin päinvastoin.

 

Päivän toinen “uusi” juttu on jumppakaappi, josta voi hakea välineitä pienimuotoiseen sisäliikuntaan.  On hyppynaruja, twistejä, hyppelykiviä, palloja, keilapeliä, jättinoppaa, frisbeetä, sählymailoja jne. Kaikkea kivaa lasten omaehtoiseen liikkumiseen.

-Ja tällainen viedään ulkoleluvarastoon.

Voi jee, nyt on eskarilla samanlainen muovijalkkis, kuin koululaisilla. Ja valkoinen pallo saakin heti kunnon kyytiä ulkoilulla, kun eskarin poikaporukka pelaa kokonaisen tunnin. Hikipäässä.

 

Ja päästä se on kyse myös päivänpäätteeksi, kun tädille ja Riikka-opelle syttyy ulkona yhtä aikaa sama lamppu.

-Kuule. Otettaisiinko loman jälkeen perjantaina yhteisiä pihapelejä, eskarit ja 1.2.luokka?

-Minä ajattelin äsken ihan samaa!

Tietysti otetaan. Ja lisäksi vielä sovitaan, että tehdään yhteinen Uppo Nalle-askartelu, kun kerran areenalle yhdessä konserttiin suunnataan.

“Heidi. Kerkiitkö katsomaan?”, Marja-ope huhuilee koulun ovella. Täti piipahtaa ruokalan ovelle.

“Eikö ole aika hienoja?” myhäilee Heikki-ope, joka mitä ilmeisimmin liittyy ripustusoperaatioon, jossa eilisen aamunpamauksen hienot hiilipiirustukset on kiinnitetty huikeankorkealle ruokalan seinälle. Kuin luolamaalaukset ikään.

 

Täti on mykistynyt. Taiteesta, jakamisesta, välittämisestä, innostumisesta, yhteisöllisyydestä…Tuntuu, kuin edellisaamun punainen syysaurinko alkaisi kohota syvältä sisimmästä huurteisten peltojen ylle ja pisaroisi lempeäksi lämmöksi kaikkialle. Mieli keinuu ja sormenpäissä siristee. Kiitos te kaikki ihanat. Kiitos!

 

Isolla ilolla Heidi

 

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *