Yleinen

Leikit

13.01.2017, Heidi

Aloitimme aamun valokuvauksella ja oli se vaan eloisan näköistä, kun lähes 50 oppilaan joukko aikuisineen asettuu yhteiseen “luokkakuvaan”. Siinä katsoessa on kenenkään turha alkaa avautumaan tyhjenevästä maaseudusta. Eikä ainakaan vähempi asia ole se yhteenkuuluvuus, jonka porukasta aistii. Näille lapsille tämä kotiseutu tulee aina olemaan olemassa, kuljetelkoon elämä ja maailma sitten miten tahansa, niin täti vakaasti uskoo, sydämensä pohjasta.

 

Eskareiden oma valokuvaus sujui puolestaan vaihtelevissa merkeissä, sillä osaa murusista jännitti niin, ettei hymyä meinannut löytyä kaivamallakaan. Onneksi kuvaajalla oli hihassaan ässä:

-Sano…hiiri

Hih, kokeilepa itse sanoa hiiri suu viivana ja varsinkin, jos joku juuri samalla hetkellä hiukan iloisesti ilmeilee. Kiitos kuvajalle, osasit hienosti huomioida asiakkaasi.

 

Kuvauksen jälkeen oli aika palata eskarille ja ottaa leluesittely, jonka aikana kävi varsin selväksi, että joulupukinpajassa oli tälle joululle valmistettu paljon leikkiautoihin liittyviä lahjoja. Mutta aivan erityisesti kuitenkin odotetaan open lelua…

-Ensin pitää mennä pimeään

Suljetaan siis verhot ja sitten korista nousee esille…

-Kilpikonna! Arvasin!(*monta)

Pinkki pehmokonnahan se, mutta ei mikä tahansa. Katsos sen kilvestä kattoon heijastuu avaruusteemaan sopivasti tähtienmeri ja entäs kun painetaan laitanappia..

-Tako tako tak tanga tan…

Nyt on tainnut pukilta sekoittua open ja jonkun kiinalaisen lapsen paketit, sillä konnaan on ladattu useampikin lastenlaulu kiinaksi, korkealta ja kovaa. Eskareista se on pelkästään riemastuttavaa, joten konnahan laulaa pitkin päivää…Tako tako tak tanga tan, kohta iskee korvamato, heh heh.

 

Kun kaikki lelut on nyt esitelty, keskitytään vielä suunnittelemaan rauhassa tulevat leikit ennen ruokailuun lähtöä, että ovat sitten paikat valmiina odottamassa. Syntyy kaksi aivan erilaista maailmaa; toinen koostuu kampaamo/eläinsairaala/syntymäpäiväpalvelu kompinaatiosta ja toinen on taas selkeä maanviljelyksen ja metsänhoidon pariin rakentuva autoleikki, traktoreineen ja helikoptereineen.

-Onhan tänään pitkä leikkiaika?

-On. Tosi pitkä

-Saadaanko me sun konna leikkiin?

Tietysti sen saa, sehän on mitä parhain solisti syntymäpäiville, heh heh. Tako tako tak tanga… Käydään siis syömässä ja hoitamassa kioski-asioinnit ja sitten eikun leikkimään. Tädille ei varmaan pitäisi maksa palkkaa seuraavista 1,5 tunnista, sillä leikkivien eskareiden tarve aikuiselle on olematon. Täti siis ehtii puuhailla kaikkea pientä siivoushommaa ja pääsee samalla havainnoimaan vaivihkaa:

 

-Täällä on metsäpalo. Kaikki heti apuun!

-Tämä ei kerkeä, kun tämä on pellolla. Silloin ei kerkeä.

-Tämä hakee vettä järvestä, tsiuuuu…

-Tämä leijona on kuollut.

-Ei se ole leijona, vaan tiikeri. Sillä on raidat,

-Kuollut se on silti

-Okei

Hienosti nivoutuu ja kehittyy yhteen kuuden leikkijän puuhat, eikä vauhdista ja vaarallisista tilanteista ole lattiatasossa pulaa, hyvällä tavalla. Toisaalla pehmoeläimet ovat päätyneet kampaamoon, koska tulossa on syntymäjuhlat, joihin hoidettavana on myös tarjoilu, onnittelukortit ja lahjat. Ja kutsut vieraille. Hyvin sujuu täälläkin, vaikka tädille jo tako tako tak tanga tan riittäisi.

 

Päivän lopuksi siivoillan vielä leikit mallikkaasti ja täti pyytää puheenvuoroa.

-Kuulkaas eskarit…

-Minä tiedän. Me saadaan kk-merkki (iloinen hiljainen supatus kaverille)

Totta. On ollut hieno päivä ja hommat ovat sujuneet mallikkaasti, joten siitä on syytä karhumerkki tauluun lisätä.

-Enää 4 ja sitten on mukavuustunti

-Helppo nakki

 

Ulkona vielä ehditään jatkaa leikkejä ja pitkästä aikaa ovensa avaa mainio Hymiö-kahvila, josta saa kaakkua ja kahvia. Ja maksuvälineenä tässä yrityksessä toimivat kananmunat: ison suklaakaakun + kahvin saa 6 munalla eli pienillä lumikokkareilla. Leikki etenee jonkin aikaa, sitten

-Tule katsomaan. Meillä on munapuutarha

-Mikä?

-Me kasvatetaan munia.

Nyt menee mielenkiintoiseksi. Varsinkin kun selviää, että näitä munia voi myös raastaa.

-Miten se on mahdollista?

Höh. Ei oikeesti. Se on mielikuvitusta.

Aivan! Minä onneton aikuinen ihan unohdin tuon kaiken mahdollistavan ihmetilan. Sinne ja heti! On se vaan onni, että on päivittäin nämä mahtavat muistuttajat matkassa..

 

Valolla ja Ilolla ihanaa vkonloppua kaikille toivottaa  Heidi

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *