Yleinen

Kysymisentaitoa

24.10.2016, Heidi

Loma on pidetty ja aamulla eskarille saapuu hyväntuulista porukkaa. Kivaa tuntuu kaikilla olleen ja monenlaista on ehditty. Sovitaan, että palataan vielä lomatunnelmiin, kunhan ensin hoidetaan lokakuun tutkimusretki, jonka kohteena on tällä kertaa hevostalli Koistinmäellä. Turvaliivit päälle ja Marketan taksilla matkaan. Eskareita taitaa hiukan jännittävää, kun ensi kertaa kaikki eskarit matkaavat samassa kyydissä.

 

Koistinmäellä meitä on vastassa Katariina ja innokkaasti haukkuva vahtikoira. Pian nurkan takaa paikalle hiipii  myös pörröinen kissa, nimeltään hauskasti Riepu. Lisäksi aitauksessa heinää rouskuttelevat hevoset, joiden nimiä en nyt kuolemaksenikaan muista, vaikka ne eskarilla oikein taululle kirjoitettiin muistiin. Ei tule vanhuus yksin, ei, heh heh.

 

Hevosista meille selviää kuitenkin paljon, eikä vähiten siksi, että eskarit ovat oppineet taitaviksi ja rohkeiksi kysymään asioita. Samoin uljaista eläimistä tehdään tarkkoja havaintoja mm. vahvoista jaloista, suurista silmistä ja korvista sekä harjaksesta. Ja eihän vieraisille parane tyhjin käsin tulla, joten reippaasti hevosille tarjotaan kuivattuja leipiä ja tuoreita porkkanoita.

-Se syö mun sormikkaan.

-Ja minun pipon

Ei sentään, olisikohan se ollut Keke, joka vain vähän hamuaa uusia makuelämyksiä.

-Ovatkohan hevoset elollisia?

-Ovat (*kaikki eskarit): se syö, hengittää,liikkuu ja näkee.

Hienoa eskarit, on tärkeä taito osata perustella kantansa.

 

Hevosten jälkeen tavataan kanit, joiden korvat herättävät keskustelua. Toisen korvat ovat nimittäin suuret ja pystyssä ja toisen suuret ja lurpallaan. Mutta miksi? Se ainakin huomataan, että niin kanit, hevoset kuin koiratkin voivat käännellä korviaan äänen suuntaa.

 

Vielä on tutkittavana ralliauto. Katariina avaa konepellinsokat ja lupaa ainakin yrittää vastata kysymyksiin.

-Paljonko siinä on tehoja?

-Montako hevosvoimaa?

-Paljonko tuo moottori maksoi (jossa muuten lukee Volvo)?

-Mikä letku tuo on?

-Missä on bensatankki?

-Saako auton sisään kurkistaa?

-Miksi tuo perä on mäsänä?

-Paljonko tämä kulkee?

Katariina vastaa jokiselle ja sitten on hänen vuoronsa kysyä: “Haluaako joku käydä auton sisällä?” Jono on koossa alta aikayksikön.

-Onkohan tämä auto elollinen?

-Ei!(*eskarit)

-Vaikka se liikkuu?

Eskarit pysyvät vakaasti kannassaan. Auto ei syö, eikä kasva, eikä hengitä. Eikä saa pieniä autoja.

On se vaan metkaa, kuinka huomaamatta tunti pihapiirissä on vierähtänyt ja on aika lähteä takaisin kohti eskaria. Viimeiset heipat koiraotukselle ja kanoille, sitten taas mennään. VALTAVAN SUURI KIITOS Katariina, kun otit meidät vastaan ja vastasit kysymyksiimme. On melkoinen etuoikeus, että eskareilla oli mahdollisuus saada omalta kylältä tällainen kokemus kasvunsa reppuun.

 

Eskarilla palataan lomakuulumisiin.

-Minä kävin Pajarinhovissa

-Ahaa. Missäs päin Suomea sellainen paikka on?

Otetaan google avuksi ja selviää, että Kiteellähän se, joten merkitään paikkakunta karttaan, samoin kuin Espoo, Kuopio, Kouvola ja Ähtärikin. Seinällä käy melkoinen suhina, kun langoitettuja välimatkoja vertaillaan.

 

Iltapäivällä maalataan sitten Uppo Nallet ja tehdään omia hommia. Jotenkin tunnelma eskarilla on levollinen ja leppeä ja viikossa, ihan kuin lomalla olisi kasvettu parikin senttiä.

 

V&I pohdiskelee Heidi

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *