Yleinen

Kuperkeikkoja ja digiloikkia

15.11.2017, Heidi

Marraskuussa digitalisaatio rules! Aloitimme aamun lukemalla kirjaa seikkalusta tietokoneen sisälle, jossa tänään selvisivät termit hiiri, osoitin, kuvake, bitti ja usb-portti. Hyvä, sillä kaikkia niitä saatettasiin tarvita iltapäivällä..

 

Mutta ensin jumppaan, jossa vuorossa olivat kuperkeikat ja rekkitanko sekä tietysti paljon iloista hippasvilistystä. Kuperkeikka eteenpäin onnistuukin kaikilta ja taakse heitetyt vitoset eli ns. “käännetyt kämmenet” auttavat myös takaperinkupperin alkuun…

-Minä osasin!! Näitkö ope! Kato!

Joskus voi ilo irrota niin pienestä ja niin VALTAVASTI. Abloodeja!!!!Mutta entäs kun ope osaa, muttei pääse. Ei edes apukiskonnalla. Takapuolen vika, liikaa lastia, heh heh.

 

Ulkoilulla koluamme ojanpohjia, jotta jokaisella on varmasti kivi joulunalun tonttu-projektiin. Vaan eipäs ole enää niin helppo kiviä löytää, kun maahan varisseet lehdet ovat jo jäätyneet kiinni ja kevyt lumihuntu niskassa…talvi on täällä pian. Ja liikkeelle lähtee myös mukava koira-leikki, jossa mukana on monta iloista vipeltäjää…

 

Iltapäivällä on vihdoin aika avata paketit ja ottaa käyttöön omat muistitikut. Ensin tutkitaan tikkuja yleisluontoisesti, sitten avataan oman korkki. Ja seuraavana hommana se kaikkein tärkein: oma nimi selkeästi tikun kylkeen. Sitten sovitaan, että jokainen  tulee vuorollaan pöytäkoneelle hommin ja muut saavat sillä aikaa tehdä omia hommia. Sehän sopii eskareille ja aivan parasta on, että ulkona alkanut koiraleikki jatkuu sisällä ja imee leikijöitä leikkijöitä mukaan…päihittäen jopa käyttöön avatut tabletit.

 

Mutta mitäs tehtiin tikun kanssa? Ensin tietysti etsitään sille oikea paikka eli se ubs-portti. Sitten avataan tikku-tiedosto, jossa ei tietenkän ole mitään. Mutta kohtapa on, kun jokainen eskari luo kaksi omaa kansiota, toisen töille ja toisen kuville. Sitten vielä kokeillaan etusivun näytöltä tiedoston lähettämistä tikulle…mitä tikulle päätyykään…klikataanpa auki…

-Meidän eskarikuva! (hämmästynyttä iloa)

Tehtävät ovat pieniä ja jokainen lapsi työskenteleekin ohjauksessa vain noin kuusi minuuttia, mutta silti tämä yksilöllinen oppimisjuttu on silminnähden käsittämättömän tärkeä. Ja kiva. Ja paras.

-Perjantaina pitäisi sitten pistää tikulle se oma piirros.

-Jes!

-Saako sen tikun kotiin?

-Saa sitten kevällä. Kunhan on koottu sinne kaikki materaalit.

-Mutta eihän sinne voi laittaa mitään tavaroita (virnistys venyy suupielessä)

-Minä laitan sinne kaikki mun jutut. Ihan ihan ihan kaikki.

Että tämmöinen digiloikka, Kurjalan eskarin tapaan.

 

V&I  Heidi

Ruokana makaronilaatikko ja meloni-kiinankaalisalaatti


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *