Yleinen

Kun kaikki ovat kuusi

12.12.2016, Heidi

Päivän viirivitsi kuului:-Mikä on suurempi kuin joulukuusi?

-Tavallinen kuusi

-Lentokone

-Mänty

-Oikea puu

Hyviä arvauksia, mutta hip heijaa, oikea vastaus on: jouluseitsemän.

-Niin. Kun kuusi on numero!

-???

-Joulukuusi ja jouluseitsemän

Oivallus on riemastuttava, joten eipä ihme, että vitsiä kerrotaan eri käänteissä pitkin päivää ja huomisen vitsikin jännittää jo valmiiksi. Hilpeä on myös Pertin herkkukätkövihje: kylmä ja hurisee. Päivän etsijä keksi sen heti… ja suuntaa jääkaapille.

 

Joulujuhlaharjoituksissa ollaan sitten ensimmäisen kerran oikein lavalla. Jännittävä paikka, vaikka kyseessä on oikeastaan vain aukko jumppasalin seinässä. Mutta lavalla ollaan. Silti.

-Missä se kinkku on?

-Miten piti ottaa kiinni?

-Muistakaahan ottaa kaikki mukaan piiriin..

Itse harjoituksissa on jännitystä ilmassa, mutta erityisen hienoa on maltti. Eskarit eivät turhia sihise tai pihise, vaan keskittyvät hommiin, kuin konkarit konsanaan.  Edes tuplaharjoitus ei saa keskittymistä herpaantumaan, vaan korjauksia hiotaan kuunnellen ja keskittyen. J tarvittaessa kaveria myös muistutetaan, että enää on kolme yötä juhlaan. Tämähän sujuu eskarit!

 

Iltapäivällä vietetään synttäreitä ja ne ovatkin siitä erityiset juhlat, että nyt kaikki ryhmässä ovat kuusi vuotta.

-Ensivuonna minä täytän seitsemän

-Ja minä

-Totta. Te täytätte kaikki seitsemän vuonna 2017  ja Suomi täyttää silloin sata.

-Minä en kerkeä juhlia enää eskarissa

 

Synttäreiden lisäksi puuhaillaan omia hommia ja viimeistellään puuhevosia, jotta heppaset saataisiin näytille torstain joulujuhlanäyttelyyn. Sitäkin mietitään, kuinka pitkä projekti heppa on ollut ja kuka hevosen tulee saamaan:

-Minä annan sen äidille

-Minä annan veljelle, kun se tykkää vetää leluja perässä

-Minä en anna kellekään. Minä leikin sillä itse.

-En minäkään ehkä sittenkään anna.

-Ei munkaan veli tykkää oikeestaan  hevosista, kellehän sen voisi antaa….

-Miten olisi minulle? Minä tykkäisin siitä tosi kovasti.

-No ei. Minä annan sen itselleni!

Viisas idea! Näitä ihastuttavia uniikkeja heppasia katsellessa ei voi olla huomaamatta niihin vuodatettua tekemisen iloa ja luomisen riemua. Ja juuri siitä syystä täti lähteekin heti kaivamaan näyttelyyn esille myös valokuvat heppa-projektin erivaiheista: kuinka eskareiden omista suunnitelmista saatiin luotua liikkuva lelu.

 

Huomisiin   V&I  Heidi


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *