-Onko se kirkko ihan keskellä Leppävirran kirkonkylää?
Kysymys on hyvä, mutta täti ei osaa vastata. Eikä löydä tietoa kyllä googlestakaan. Sovitaan siis, että käännytään asiassa teknisentoimen puoleen, vaikka sähköpostilla.
-Katsokaas tuota isoa numeroa tuolla ylhäällä. Muistaako joku mikä vuosi nyt on?
Kädet nousevat ja vastaus tiedetään helposti. Mutta enemmän mietintää vaatiikin jo se, että onko vuosi 1846 ollut kauan sitten vai tosi kauna sitten. Tähänkin päätetään palata myöhemmin, sillä nyt meillä on jo kiirus kiertää kirkkoa ja löytää pieni ruskea ovi, josta pääsee sakastiin.
Ovi löytyy ja meidät ottaa vastaan kanttori Satu. Ja hänelläpä onkin heti seuraava kiperä kysymys: ”Mitäs se kanttori oikein tekee?” Työnkuvaksi arvaillaan puhumista ja opettamista, mutta entäpä…
-Se on kone
Ei kanttori sentään kone ole, mutta aika mahtava kone hänen työhönsä kyllä liittyy. Satu huhuilee siis esille ystävänsä Lotan, siis kirkonrotan, ja kipuamme koko joukko ylös urkuparvelle. Satu-kanttori päästää äänen uruista ja heti eskareiden joukossa tiedetään, että siihen tarvitaan ilmaa. Seuraa mielenkiintoinen ja ääninäyttein demostroitu kyselytunti urkujen tekniikasta, jonka päätteeksi jokainen eskari pääsee vielä kurkistamaan sekä urkukoneistoon että kokeilemaan soittamista. Mahtavaa!
Urkuparvelta näemme myös alttarin, jossa eskarit sitten toukokuun lopussa seisovat kouluun siunattavina.
-Tämä on hirmu iso rakennus. Isompi kuin ikinä missä olen käynyt.
Lopuksi Lotta antaa meille vielä fani-kuvansa tehtävämonisteen muodossa. Sitten onkin aika kohottaa isot peukut kiitokseksi ja lähteä suuntaamaan kohti Vesilepistä. Kiitos Satu ja Lotta mahtavasta kirkkoseikkailusta. Ihan niin mahtavasta, että täti melkein pelkää toukokuun lastenparlamentin esittävän seuraavaksi rakennusprojektiksi urkuja…
Uimakoululle kävellään turvallisesti läpi kylän heijastinliiveissä ja paikanpäällä puraistaan vielä ensin vähän eväspalasta. Sitten suunnataan saunomaan ja altaalle uimakouluun. Tänään opena toimii Karo, joka päättää heti alkuun, että kaikki ipanat uitetaan vesiputouksessa. Ei siis muuta, kuin aikuisille ämpärit käteen ja kaatamaan eskareille vettä niskaan. Voi räiskis ja roiskin, että tämä vedensietoon tähtäävä menetelmä on lapsista hauska! Uimakoulu myös jatkuu samalla iloisella asenteella ja erityistä on, että opettaja sisällyttää lyhyeen puolentunnin opetukseen myös yksilöitä huomioivaa toimintaa. Hänen viestinsä koteihin päin onkin, että alle kouluikäisten uimiseen kannattaa satsata aikaa ja vaivaa, sillä hyvä uimataito vaatii kehittyäkseen paljon toistoja.
Uimakoulu siis polskitaan päätökseen ja sitten otetaan haltuun vielä liukumäki sekä pore- ja kylmäallas, ennen pesulle päin suuntailua.
-Oli kiva päivä
-Niin oli
-Aika lyhyt
Täti allekirjoittaa todetut asiat hymyssä suin! V& I Heidi