Yleinen

Kirkolla, osa 2

22.05.2017, Heidi

Tänään olimme kirkolla seurakunnan vuosittain järjestämässä eskareiden pappilapäivässä. Ensin tutustuttiin yhdessä Omenatarhan ja Oravikosken eskareiden kanssa kirkossa urkuihin, joiden sisälle kurkistelessa näimme kirkonrotta Lotan kodin. Itse kirkkosalista puolestaan etsittiin kuvasuunnistaen saarnastuoli, kynttelikkö ja kattokruunu sekä pistäydyttiin sakastissa ihmettelemässä kasukoista ja stoolia. Myös kastepuu nimineen kiinnosti kovasti eskareita jakaimojakin löytyi…

-Sinä.

-Enkä.

-Eihän se voi olla tämä meidän eskari. Muutenhan sen pitäisi olla ihan vauva hömpyllä vielä…

Eskareita naurattaa. Hekö muka jotain vauvoja…

 

Kirkkotutkimuksen jälkeen otetaan suunta kylän halki kohti vanhaa pappilaa.

-Onko tuo hauta?

Hautausmaan kiviaidan vierellä seisova sotilaspatsas puhututtaa eskareista. Ja sille asetetut seppeleet.

-Onko se joku kuollut?

Tuumaillaan yhdessä, että kyseessä on muistomerkki monille sodassa kaatuneille. Nyt joku tietää kertoa, ettää Leppävirran sillalla on sattunut paha onnettomuus, jossa on kuollut kaksi ihmistä ja yksi koira.

-Ne oli iäkkäitä. Mitä se tarkoittaa?

-Se tarkoittaa, etteivät he olleet lapsia tai nuori. Tai työssäkäyviä aikuisia. Sellaista vanhempaa väkeä. Onnettomuuksia sattuu. Surullinen juttu.

Jutellaan siis taas kerran se tosiasia, että autossa tulee aina käyttää turvavyötä ja koulutaksissa muistaa se kuljettajan työrauha-asia. Eskareista nämä asiat ovat ihan selviä. Ohi hurahtaa moottoripyörä ja vakava aihe pyyhkiytyy innostuneisiin huudahduksiin. Se on oiken hyvä niin.

 

Liikenteessä liikkuminen sujuu ryhmältä turvallisesti ja reippaasti ja pian saavutaankin vanhaan pappilaan, minne Sari ja Päivi ovat keksineet mukavaa puuhaa: jokainen eskari pääsee kuvittamaan itselleen oman frisbeen. Myös ruoka on niin hyvää, että sitä ihan santsaillaan, lämmin kiitos siis myös keittön suuntaan. Mahat täynnä ja iloisin mielin suunnataan takaisin kohti kirkon parkkipaikkaa, millä matkalla ehtitään tosin nähdä monta kiinnostavaa asiaa: betonia pureva rälläkkä, kurottaja ja hissinostin, pari ohi murisevaa moottoripyörää, Kivelän yläkoulu, johon kummit menevät syksyllä, Savonkadun nimikyltti, museo, vanha Ilonpillerin päiväkoti…

-Minä olin hoidossa tuolla.  Ja tuolla.

-Minäkin.

-Vaauuunut. Miksi se on nyt tyhjä?

-Se puretaan.

-Niin. Se on homeessa.

-Ei kyllä näytä.

Keltainen portti aidassa on auki ja suuret vanhat puut havisevat kutsuvasti lämpimässä tuulenvireessä. Ei ole vaikea kuvitella pihalle iloista kakaralaumaa kirmailemaan..Mutta niin se vain on, että aika aikaansa ja turvallisuus ennen kaikkea. Pian tässä varmasti on jo jotakin muuta hyödyllistä, sydänpaikalla, keskellä kyllä.

 

V&I pohdiskelee  Heidi


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *