Yleinen

Kello

22.02.2017, Heidi

Aloitimme eilen kellon tutkailun ja hienosti oltiin hoideltu aiheesta annettu kotiläksy. Tunti on tosiaan pitkä aika, koska siinä ehtii…käydä hoitamassa kaneja/hiihtää/rakentaa lentokoneen/ katsoa ohjelman/ tehdä ruokaa (ja nakkikastikkeen)/ luistella/ piirtää poneja, hevosia ja ihmisiä/tehdä norsun/leikkiä… Ja kun kiinnostus on näin saatu syttymään, niin kelloahan on alettava tarkkailla oikein tosissaan. Sovitaan siis, että aamuun sisältyy omia hommia tasan klo 10.00 asti, jolloin lähdemme jumppaan. Ja malliviisarit lisätään tietysti muistintueksi seinäkelloon.

-Kuka katsoisi kelloa?

-Ei ihan vielä. Mutta kohta. Pieni väli.

Tarkasti havainnoitu, kello on nimittäin viisi vailla. Ollaan siis juuri ajallaan jumppasalissa, jossa otetaan ensin hikihipat pollarina ja roistona, minkä jälkeen jatketaan kelloilua kellonkoneistoleikillä, jossa lattiaan teipattuja viisareita pitkin liikutaan eri tavoin ja nopeuksilla: salamannopeasti (sekunttiviisari), nopeasti (minuuttiviisari) tai kamalan hitaasti (tuntiviisari). Jonka jälkeen harjoitellaan uudenlainen pelimuoto leikissä nimeltä “Käkikello”, joka on eräänlainen kevennetty versio tervepadasta. Ja vähintään yhtä jännittävä ja hauska! Lopuksi vielä heittäydytään lattialle pitkäkseen rennoiksi viisariksi, jota oma pari  ottaa varovasti kiinni nilkoista ja kierrättää ympäri kellotaulun.

-Ja nyt tulee aikahaaste. Montako minuuttia menee, että kaikki ovat saaneet puetuksi. Tässä näette kellon ja aika alkaa…..nyt!

No niin, villejä veikkauksia, kuinka kauan esikouluryhmältä menee saada jumppavaatteet vaihdetuksi päivävaatteisiin????

-4minuuttia ja 7 sekuntia. Hyvä eskarit! (huom:se on oikeasti kova suoritus)

 

Iltapäivällä taas hiihdellään ja täti saa jo lähdössä kehua porukkaa, jonka välinehuolto sujuu melko omatoimisesti. Samoin oppimisasenne on kaikilla kohdallaan ja mäenlaskukin alkaa pikkuhiljaa onnistua yhä useammalta. Erityisen hyvältä tuntuu kuitenkin se, että yhä useampi toteaa hiihtämisen olevan kivaa.

-Minä hiihdin eilen kotona isontienristeykseen asti. Tosi pitkän matkan.

-Minä otan tänään sukset ja käyn kanssa hiihtämässä pitkälle.

-Onko huomennakin hiihtoa?

-Huomenna on, mutta sitten otetaan sukset kotiin, kun perjantaina on se “repullinen pehmoleluja”-päivä. Silloin vaan leikitään koko päivä.

-Tuotko sinäkin jotain?

Täti lupaa tuoda. Jonkun mustan ja karvaisen…

 

Loput iltapäivästä pyhitetään omille hommilla, mitä nyt samalla pienimuotoisesti tarkkaillaan tasatuntia….

V&I kirjoittelee  Heidi

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *