Yleinen

Kahden merkin päivä

05.10.2016, Heidi

Aamun luontotutkimusretkestä tuli melko jännittävä, kun jo heti ulko-ovelta tehtiin huikea havainto: koulun yllä lensi keltainen helikopteri.

-Se on Ilmari. Semmoinen pelastushelikopteri.

-Voi hyvinkin olla. En osaa sanoa. Tai sitten se tutkii jotain.

Jatkamme matkaa metsäleikkipaikalle ja helikopteri vilahtelee näkyviin puidenlatvustosta. Huomataan myös, että sen  ääni saa pikkulinnut rääkymään pelästyneinä.Perillä otamme esiin päivän tutkimusvälineet: suurennuslasit ja luupit. Ohjeena on ainoastaan etsiä jotakin tutkittavaa. Eskarit hajaantuvat pieninä porukoina metsään. Tutkitan ja havainnoidaan mm. sieniä ja sammalia, sitten voi alkaa leikkihommat.

-Leikitään tutkimushelikopteria.

Pian on käynnissä leikki, jossa helikopterille annetaan laskeutumisohjeita suurennuslasintarkan maastotarkkailun pohjalta. Toisaalla kuusenrunko on muuttunut kolmipaikkaiseksi ralliautoksi ja yksi kantokäkkyrä on krossipyörä. Myös jo monella leikkikerralla metsässä asustelleet kissat omistajineen ovat jälleen majallaan. Metsässä vallitsee touhukas rauha, kun kaikilla on omat puuhansa. Kun vielä paluumatkakin eskarille sujuu nappiin..

-Olipa hieno retki. Ohjeidenkuuntelu ja kaikki muu sujui tosi maltilla. Ihan kk-merkin juttu.

-Jee! Nyt on jo viisi.

-Tuleeko Pollu ja Wikkan sitten kohta taas meille?

Saas nähdä. Mukavuustunnit ovat oikeastaan mukavia juuri siksi, että ne ovat aina yllätyksiä.

-Puuttuu vielä seitsemän merkkiä. Nyt pitää olla nätisti.

 

Ruokailun jälkeen vuorossa on Mystisenmetsän taidenäyttely. Koulun käytävälle kootussa näyttelyssä on esillä monin tavoin toteutettuja töitä ja eskareiden mielipiteet niistä ovat hämmästyneen ihailevia. Myös oma työ on kiva nähdä seinällä, harmi vain, ettei sitä voi tällä kertaa äänestää. Helposti jokainen kuitenkin löytää mystisimmän myös muiden töistä.

 

Iltapäivän pyhäkoulusta napsahtaa sitten päivän toinen kk-merkki, kun homma sujuu alusta loppuun ilman pienintäkään hässäkkää. Oma vaikutuksensa tähän vallitsevaan malttiin on tosin epäilemättä seurakunnan Sarilla, jolla taas on meille mielenkiintoinen nukkekertomus esitettävänä. Aihekin on tärkeä ja ajankohtainen: anteeksiantaminen.

-Oletteko te joskus joutuneet miettimään, että annanko jonkun asian toiselle anteeksi?

Hiljaisuus, pyllyt kiemurtelevat penkeissä. Sari jatkaa jutustelua.

-Aina ei tarvitse antaakaan heti anteeksi, voi miettiä vaikka päivän. Mutta kun on antanut anteeksi, ei vanhaa asiaa saa enää kaivella. Muuten ei ole koskaan anteeksi antanutkaan.

Ok. Sarin puhe nyökytellään todeksi, mutta kommentoitavaa ei tällä kertaa tunnu olevan.. Liimataan siis tarrat pyhäkoulupassiin ja on aika kirmata omiin hommiin. Mutta. Jotenkin  tädistä tuntuu, että ilmassa leiju kysymysmerkkejä. Että tätä anteeksiantamisasiaa pitää saada ensin haudutella hetki ja sitten siihen palataan.. Saapa siis nähdä.

 

V&I  Heidi

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *