Yleinen

Kadonnut pöytä

20.09.2016, Heidi

Tänään keppihepat rules. Aamupäivällä otettiin ensin harjoitusta ratamuotoisesti koulun pihalla sekä hevospiilosta leikkien. Iltapäivällä puolestaan nelistettiin luontoikkunalle, mutta tällä kertaa ei mentykään sitä tavallista siltareittiä, vaan komeasti jonossa Kurjalanraittia pitkin. Turvaliivit ovat päälle ja jono valmiina…

-Onko tänään eväät?

-On. Sekä ratsastajalle, että ratsulle.

-Onko kamera?

-On. Tänään voi hyvin ottaa mysteeerimetsä-kuvia.

Jo tienvarsimatkalla nähdään paljon mielenkiintoista: herra Hakkaraisen talo sienineen, käyrärunkoinen mänty ja kummalliset ovet, jotka ovat korkealla rakennuksen seinällä.

-Mitä siellä on?

-Jaa, a. Tietäisikö joku?

Ehdotuksia ihan satelee.

-Heiniä.

-Lautoja.

-Vanhoja tavaroita.

-Kanoja.

No, siitä ainakin ollaan varmoja ja yhtä mieltä, että tavaroita ei sinne viedä helikopterilla, vaan jotenkin muuten. Ehkä tikkailla tai luukusta.

-Voidaankos me mennä tuonne katsomaan?

-Ei!! Se on toisten piha. Se ei ole jokamiehen oikeus.

Tämä asia on selvästi harvinaisen selvä. Lopulta ollaan luontoikkunalla, mutta voi sentään, joku on vienyt metsästä eväspöydän. Alkaa hillitön etsintä ja teorioita rakennellaan:

-Karhu on voinut viedä sen. Se jaksaa kantaa niin ison.

-Tai koululaiset. Nekin jaksaa.

-Niin, mutta sienet on ehkä ottaneet sen ja hajottaneet. Ei ole enää. (kuvaava käsien levitys, kuin taikurilla)

Etsintä jatkuu kiivaana, tuskin eväät maltetaan syödä välissä. Lopulta on tutkittu joka kivi ja kannonkolokin, mutta pöytä on ja pysyy poissa. On pakko luovuttaa. Tai melkein.

-Täällä on jälki!

-Niin on. Selvästi. Otetaan kuva!

Ja sitten alkaa löytyä rasteja. Niitä on puissa, kannoissa, kepeistä tehtynä maassa…Mystisiä rasteja löytyy koko metsäntäydeltä! Eikä kukaan keksi, että miksi. Tätä täytyy siis selvästi miettiä ja tutkia.

 

Laukkaillaan siis maltillisesti takaisin koululle ja ehditään vielä hetkeksi ulos omiin hommiin. Aika moni puuhailee keinujen ja kiipeilyn parissa, mutta joillekin kepparit ovat selvästi sydämenasia.

-Tämä on sellainen ratsastuskoulu. Kaksi pohjetta ja heppa lähtee liikkeelle. Mun sisko on opettanut.

-Minä ratsastan ja tuo on ratsastuksenopettaja

-Niin. Minä talutan.

Eipä aikaakaan, kun käynnissä ovat jo ratsastuskilpailut…

 

Olipa Kiva päivä!

V&I Heidi

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *