Aamulla eskarille saapuu iloisen rentoa porukkaa.
-Moi metsähiiri!
Hih, juhlien jälkikaikuja on siis ilmassa edelleen. Ja aivan erityisesti mietityttää Kurjalankarhun ”henkilöllisyys”, kuka kumma oli puvun sisällä, kun ope se ei voinut olla…
Päivän ohjelma sisältää vain aamutuokion, ruokailun, ulkoilun ja omia hommia.
-No niin. Pertti-viiri kysymys. ”Kummallako kädellä joulumuori hämmentää puuroa?”
-Oikealla(*melkein kaikki)
-Ei kummallakaan, kun ei ole käsiä.
Ja oikea vastaus: -Ei kummallakaan, vaan kauhalla.
-Hei. Jos minä kysyisin, että kummallako kädellä sinä kirjoitat, mitä voisit vastata?
-No että en kummallakaan kädellä, vaan kynällä!
Huumorissa idean oivaltaminen on riemastuttavaa ja siitä irtoaa tosi iso ilo.
Myös perinteisiin kätkeytyy suuria tunteita. Kurjalassa on vuosia ollut tapana, että jouluruokailussa koulukummit auttavat ja kannustavat esimerkillään eskareita perinneruokien maisteluun sekä juhlaruokailun pöytätapoihin, joten niin toimittiin tänäänkin. Kinkku, laatikot, rosolli, luumurahka…aika monella eskarilla oli valmiiksi jo ”varma tieto”, että tuosta en tykkää, mutta isomman esimerkillä uskaltauduttiin maistamaan pikkuriikkisen. Ja toisaalta myös santsaamaan niitä lajeja, jotka olivat suunmukaisia. Ja itse ruokailuhan hoidettiin tietysti veitsellä ja haarukalla, jokainen parhaansa mukaan. Iso kiitos kummit, te olette kyllä luottoporukkaa!
Iltapäivällä leikitään, ulkona ja sisällä. Ja pelataan, niin lautapelejä kuin tableteitakin. On rentoa, rauhallista ja mukavaa. Täti istahtaa alas ja seurailee. Eskarilla vallitsee juuri sellainen positiivinen joukkofiilis, jolla on kiva aloittaa hyväntuulinen viikonloppu.
-Milloin me luistellaan?
Tosiaan, koulun kaukalossa on taas huippu jää, kiitos kylän ahkerien isä-ihmisten. (Täti suosittelee omatoimista harjoittelua ennen tammikuuta, jos vain perheessä rahkeet riittävät.)
-Me luistellaan sitten ensi vuonna eli tammikuussa
-Vasta!
-Hyvä vaan..
V&I Heidi